perjantai 13. joulukuuta 2013

Näyttelijä äänessä, osa 3

Heipat teille!


Minustahan meinaa tulla oikein näyttelijä. Lapsuuden unelma toteutui. Meni tosin melko pitkä tovi, siitä kun yksitoista vuotiaana notkuin SF Kulosaaren studiolla pyrkimässä koekuvaukseen jota ei edes otettu. Ja pettymys oli suuri. Kotona keittiön pöydällä oli lappu "olemme pyrkimässä filmitähdeksi" olin höynäyttänyt kaverinikin tähän hommaan. Ehkä minussa on kytenyt tämä esiintymisen palo aina mutta elämä on kuljettanut vähän eri reittejä. Aikamoista näyttelemistä elämä on minulle tarjonnut. Olen ollut aina vähän hullun rohkea ja työntänyt nenäni uusiin asioihin.Vanha fraasi sopii tähänkin,parempi myöhään kuin ei milloinkaan….

Seija ja Raija treeneissä.


On ollut hienoa olla mukana tässä REITTEJÄ KONTULAAN projektissa. Ja katsoa kuinka upeasti tämä nuori osaava työryhmä toteuttaa omia unelmiaan ohjaajina, kirjoittajana, lavastajina, puvustajana sekä äänen antajina. Kaikki on tehnyt olantakaa itseään säästämättä töitä jo usean kuukauden ajan, aina he vain jaksavat olla innostavia ja mikä ihmeellistä eivät koskaan menetä hermoja vaikka ehkä joskus olisi syytäkin. Itse olen tarkkailija luonteeltani on kiva kun olemme kaikki erilaisia mutta yhteistä meille on että osaamme tsempata aina tarvittaessa toisiamme.


Varmasti olen aito vesalalainen ja miehenikin on Kelkkapuiston takaa eli suurimman osan elämästä asunut Kontulassa. Joten voin sanoa että olen nähnyt monen suvun tarinan. Ja hauska on olla tätäkin tarinaa tekemässä. Aluksi olin epävarma lähdenkö näytelmään mukaan kun olin viimeksi näytellyt kansakoulussa, meillä oli kiva porukka ja ihana ohjaaja Eveliina, joka veti teatterityöpajaa, houkutteli ja suostuin jos saan olla  "kuusi" ettei tarvitse paljon repliikkejä. Mutta onneksi olin taas kerran rohkea ja lähdin mukaan. Ja ihme ja kumma kyllä sitä vielä vanhakin oppii, riippunee siitä kun on niin kannustavat opettajat ja mukavat näyttelijä kaverit. Saimme 5.12. julisteet ja flyerit, tuli melkein kyynel silmään kun huomasin että olin päässyt esitteeseen isän kanssa ja siinä me poserattiin suon päällä ja savu nousi takana kun me risuja poltettiin.Tuo päivämäärä oli tärkeä isäni vanha sotaveteraani nukkui pois 5.12.1986 siellä se isä katselee pilven reunalla tätä uutta Kontulaa. 

Ja Suomen Filmi katuu kun ei ottanut mua aikaisemmin näyttämölle. EI KUN KOHTI KONTULAA! Me tehdään se.

Seija
(Roolihenkilö näytelmässä: Aisha 67-vuotiaana.)

3 kommenttia:

  1. Ei muuta kuin eläkeläisille liikunta iloa,
    kontula on hyvä peruskaupungin osa josta käsin iso osa helsinkiäkin pidetty pystyssä
    työnteolla,
    sen takia politiikot käy lypsämässä äänestäjiä kun kontulassa iso väestö
    jopa kehuttu noin 30.000 saattaa liikkua metrolla päivittäin

    VastaaPoista
  2. Tapaturman jälkeen valtion yhtiön pihalla ja odottaneena yli kymmenen vuotta korvauksia
    ihmettelen Haaviston kertomaa tänään lehdissä neste-fortum on heille lypsävä lehmä
    mutta minne unohtui kaupungin johtaja Saurin ja sosiaali viraston tiedossa oleva
    tapaturma korvaukset joita olen odottanut yli kymmenen vuotta korruptoituneen eduskuntamme rällätessä juhlineen,ja pakoilevan veroparatiiseihin kiristäen kansaa

    VastaaPoista
  3. EI ole oikein kansan edustajilta syrjiä yksinäisen oikeuksia ja kiristää kansaa

    VastaaPoista