keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Iso kiitos!

Nyt on kaikki kuusi esitystä takana, takki on tyhjä, mieli on kirkas ja kiitollinen.

Esityksen näki yhteensä noin 1600 katsojaa ja palaute oli positiivista, lämmintä ja innostavaa. Tällaista tarvitaan enemmän ja lisää! Kiitos teille kaikille, jotka olette eläneet kanssamme syksyn ja kiitos joka ainoalle joka kävi katsomassa esityksen. Se oli meille suurin tuki.

Tämä viikko kun kaikki on päätelty, haudattu ja purettu, on ollut suurten tunteiden viikko. Olen ollut tajuttoman ylpeä näistä upeista esiintyjistä ja rohkeista ihmisistä joiden kanssa olen saanut tehdä töitä syksyn ajan. Olen ollut surullinen loppumisesta ja iloinen pienistä uusista aluista joita reitit ovat virittäneet. Olen ollut haikeana, väsyneenä, onnellisena, pakahtuneena ja lopulta olen ihmetyksestä ymmyrkäisenä.

Reittejä Kontulaan -projekti vetäytyy nyt hetkeksi talviunille ja suunnittelemaan tulevaa. Kuten tarkkanäköisimmät ovat jo ehtineet ainakin Kansallisteatterin lehdestä lukea, suunnittelemme Reittejä Kontulaan -projektille kakkososaa, jossa pääpaino olisi nuorissa sekä alueen uussuomalaisissa. Kannattaa seurata kevään aikana aktiivisesti blogia ja facebookia jos haluaa tietää suunnitelmista tarkemmin. Emme kuitenkaan häviä alueelta kokonaan tässäkään välissä. Maailman synty -projekti on osa Reittejä ja jatkaa toimintaansa alueella heti huhtikuussa. Tarkemmat tiedot löydät yläpalkista.

Lisäksi alueella on vielä kuukauden ajan mahdollista nähdä ostarilla taidetta! Jenni Heinäharjun sekä Jarmon Luodon teokset ovat esillä ostarin katoilla olevissa lasikopeissa 20. helmikuuta asti.

Taiteellinen suunnittelija kiittää ja kumartaa. Ja lähtee hetkeksi lomalle.


perjantai 17. tammikuuta 2014

Äänessä puvustaja



Reittejä Kontulaan-projektia on markkinoitu yleisötyöprojektina. Minulle hanke on ollut ensisijaisesti yhteistyöprojekti. On ollut mahtava päästävä osaksi huipputiimiä, joka yhdessä on mahdollistanut teatterin taian tapahtumisen. Kaiken keskiössä ovat tietenkin näyttelijät ja heidän rohkea heittäytymisensä. Prosessin aikana jokainen meistä on varmasti päässyt haastamaan omaa osaamistaan ja ajattelutapojaan.

Tauolla


Sesilia ja sylillinen roolihenkilöiden vaatteita


Kontulan ajan! puvustaminen on ollut loputtomia reissuja kirpputoreille, penkomista teatterin varastossa ja erilaisten vaihtoehtojen kokeilemista ja oikeiden ratkaisujen etsimistä.   Tärkeintä minulle projektissa eivät kuitenkaan ole olleet vaatteet vaan ihmiset ja pienet jaetut hetket ryhmän kesken. Tuntemattomien joukosta on kasvanut tiimi. Odotustauoilla on herkuteltu korvapuusteilla, hierottu hartioita ja höpötelty asioita maan ja taivaan väliltä. On ollut etuoikeus päästä mukaan tähän porukkaan.


Henkarit ojennukseen
Tänään ryhmä ottaa haltuunsa Kansallisteatterin Pienen näyttämön.  Näyttelijät saapuvat taloon jo neljältä ja loistavat maskeeraajamme Dina Frolova, Eedi Tjurin, Hanna Mäkelä, Sami Heino, Tomi Blåberg ja Neea Ahonen  laittavat tähtemme lavakuntoon. Itse tarkastan vielä kerran kaikkien henkareiden olevan oikeissa paikoissa ja jännitän vain ihan vähän, koska tiedän, tämä jengi kyllä osaa ja uskaltaa.

Treenitunnelmaa Kontulasta




Amanda



Kuvat: Matias Tähtinen

tiistai 14. tammikuuta 2014

Ensi-ilta viikon myllytystä!

Nyt on Kontulan aika! -esityksestä kaksi esitystä ja ennakkonäytös takana. Voidaan siis sanoa, että ollaan esityskauden puolivälissä.

Esitys ja koko Reittejä Kontulaan -projekti on herättänyt mukavasti kiinnostusta niin paikallisissa asukkaissa kuin mediassakin.

Täältä nähtävissä perjantaina 10.1. TV 2 tullut juttu Ylen Uudenmaan uutisissa:
http://areena.yle.fi/tv/2130689

Täältä nähtävissä tiistaina 14.1. julkaistu Helsingin Uutisten juttu ensi-illasta:
http://www.helsinginuutiset.fi/kumppanit/274353-kontulan-aika-naytelma-avasi-upeasti-kontulan-juhlavuoden

Tässä linkki Yle Areenaan, josta löytyy 14.1. tiistaiaamuna ulos tullut Eveliinan ja Juhon haastattelu:
http://areena.yle.fi/radio/2133298?ref=leiki-rarp

Eilisen ensi-illan jälkeen yleisön palaute oli innostunutta. Yllättyneitä oltiin porukan heittäytymisestä ja upeasta yhteen hiileen puhaltamisesta, joka näkyy lavalla.

Näin kirjoitettiin Vetoa ja Voimaa Mellunkylään -hankkeen facebook-sivuilla esityksen jälkeen:

Vaikutelmia ensi-illasta. Jukra, pääsisipä joskus tuollaiseen mukaan! Uskomatonta, mitä amatöörinäyttelijät saivat itsestään irti! Tietenkin ammattilaisten avustuksella, mutta itse he siellä lavalla heiluivat. Uskalsivat heittäytyä. Siitä kymppi plus. No teksti, siellä oli kaikenlaisia heittoja projekteista ja hankkeista kuten tästä Vetoa ja Voimaa Mellunkylästäkin... Ja Guggenheimista (joka olikin tosi ajankohtainen juuri tänään, ks. huomiset lehdet),"Kontula-yhtiöstä", puistoihin rakentamisesta - nykyajan kritiikkiä löytyi. Kotiseuturakkautta myös. Ja tulevaisuuden dystopia (utopian vastakohta). Kontulassa seurataan ajan ilmiöitä ja virtauksia. 
Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa! Kontulan aika!


Siispä tervetuloa katsomomaan mistä nyt oikein puhutaan! Kaikkien esitysten liput on jaettu loppuun, mutta ovelta on mahdollista saada peruutuspaikkoja eli kannattaa ehdottomasti tulla paikan päälle.

FC Kontu myy tuntia ennen esitystä kahvia ja herkkuja ala-aulassa, kannattaa tulla ajoissa!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kenraaliharjoitus




Aisha (Johanna Tujula) 


Aishan kasvattiäiti Liisa (Tuula Holopainen)


Aisha ja Ari-Matti (Johanna Tujula & Marko Rauta-aho)


Herra Suonsilmä, eräs kissaeläin (Christina Turtiainen) 



Oppilaita koulussa (etualalla vasemmalta: Kristiina Laire, Sesilia Pirttimaa, Saskia Petäjä, Hannele Itäaho)


Natalia (Anu Hannula)



Vanha Elsa (Virpi Aniluoto), Herra Suonsilmä (Christina Turtiainen), Aisha (Johanna Tujula)


Anna, piikatyttö, Elsan suvun esiäiti 1564 (Sesilia Pirttimaa)


Ostarin avajaiset 1967, Jonna Kuittinen (paikkaamassa poissaolevaa näyttelijää harjoituksissa), Saskia Petäjä, Tuula Sarivaara.


Batman ja Robin (Jarmo Luoto ja Anu Hannula)



Nuori Elsa (Reetta Laitinen)



Elsan tytär Heidi (Kristiina Laire)


Elsan tytär Mira (Saskia Petäjä)


Erkki "Bätmän" Söderström (Jarmo Luoto) 


Ari-Matti (Marko Rauta-aho) 



Kontula 2064, Aisha 67-vuotiaana (Seija Peltola) ja Eino, Aishan poika (Petri Rovio)


Kontula 2064, Aishan nuorin lapsi Iina (Sesilia Pirttimaa) ja Ari-Matin poika Henry (Marko Rauta-aho)


Tulevaisuuden Kontulan asukkaita (Raija Partanen, Tuula Sarivaara)


Kuvat: Matias Tähtinen



lauantai 11. tammikuuta 2014

Näyttelijä äänessä, osa 7



Hei kaikille!
Ensi-iltaan on enään vain muutama päivä ja jännittää jo nyt ihan sikana! Voin sanoa näin kaikkien puolesta, että odotamme innolla esiintymistä, kun ollaan harjoiteltu niin pitkään ja ahkerasti. Vaikeinta on ainakin oma kohtaisesti käyttää ääntä omissa rooleissani ja olen huomannut että meillä kaikilla on reploissa kohtia jonka osaamme täydellisesti ulkoa, mutta menemme silti sekaisin. Noh sehän kuuluu asiaan, tärkeintä mielestäni on se että kaikilla on hyvä fiilis ja hauskaa.
Tämä kokemus on opettanut minulle paljon esim. heittäytymistä , kanssakäymistä , itsevarmuutta , luovuutta ja paljon muuta. Ei minulla oikeastaan muuta sanottavaa ole kuin tervetuloa katsomaan! (näytelmä on ennennäkemätön)
T.Saskia



Sesilia ja minä valmistautumassa läpimenoon


Teksti ja kuva Saskia Petäjä

torstai 9. tammikuuta 2014

Supersankarimme seikkailivat Hesarin sivuilla

Eilen julkaistiin Helsingin Sanomissa juttu Kontulasta ja sankareistamme, joka löytyy Hesarin sivuilta täältä

Esiintyjät ovat siis ahkeroineet joululomallakin kierrättämällä toimittajaa Kontulassa. Kiitos Anulle, Jarmolle, Seijalle ja Johannalle!


Kontulalaiset muistavat Batmanin vierailun

Mesta kutsui neljä Kontula-näytelmän esiintyjää kävelylle ostarilta Kelkkapuistoon

 0
JUHANI NIIRANEN HS
Batmanin ja Robinin käynti Kontulan ostarin avajaisissa oli tapaus vuonna 1967. Sitä ei unohdeta Kontulan aika -esityksessä, johon Jarmo Luoto ja Anu Hannula valmistautuvat heittäytymällä supersankarien rooleihin.
Batmanin ja Robinin käynti Kontulan ostarin avajaisissa oli tapaus vuonna 1967. Sitä ei unohdeta Kontulan aika -esityksessä, johon Jarmo Luoto ja Anu Hannula valmistautuvat heittäytymällä supersankarien rooleihin.
"Däng däng", huutaa Jarmo Luoto Kontulan ostoskeskuksen raitilla. Ohikulkijat ovat heti juonessa mukana. "Missä sun auto on?" huikkaa joku Batman-asuiselle Luodolle.
Lepakkotanssiin on valmiina myös Robiniksi pukeutunut Anu Hannula. He ja 16 muuta helsinkiläistä nousevat tammikuussa Kansallisteatterin lavalle. Näytelmä on huipennus työpajoille, joissa sadat kontulalaiset ovat miettineet, mitä omista kotikulmista kannattaisi kertoa.
Miten Batman liittyy Kontulaan? Siihen Kontulan ostarilla tiedetään heti vastaus.
"Avajaiset", sanoo Pub Parisin edessä seisova Sami Holm.
Kun ostoskeskus – silloin maan suurin – vuonna 1967 otettiin käyttöön, kansanjuhlan vetonauloiksi lennätettiin suositut supersankarit.
"Näin, kun ne tulivat helikopterilla. Olin kuusivuotias", muistelee Reijo Hammar.
Ostoskeskus ja 1980-luvulla avattu metroasema ovat nopeasti kasvaneen Kontulan virstanpylväitä.
Merkittävä on myös Kontufestareista tuttu Kelkkapuisto. Sieltä Luoto, Hannula,Seija Peltola ja Johanna Tujula ovat lupautuneet kävelylle Mestan kanssa. Supersankariviitat viikataan taas talteen Kontulan kirjastossa.
Kontulan aika -näytelmä ennustaa, että vuonna 2064 kirjaston lukusali on museoitu ja trendikkäälle alueelle on noussut pilvenpiirtäjä sekä Guggenheimin museo.
Kenties, mutta nyt ostarilla on 2010-luvun arkipäivä. Järjestyksenvalvojakaksikko päivystää kädet taskuissa. Avoimesta ovesta raikaa karaoke.
"Uimahallissa eräs vasta muuttanut nainen kysyi, onko Kontulassa aina ollut näin paljon baareja. Ei ole", Peltola sanoo.
Peltola, 67, on näytelmäporukan vanhin. Hän on asunut Kontulassa vuosikymmeniä. Hänen isänsä sai rintamamiestaloa varten tontin Kekomäentieltä.
Kontulasta löytyi myös Jukka -puoliso. Pari näki, kuinka talot nousivat tyhjään maisemaan.
"Käveltiin rakennustyömaiden keskellä ja kurtiseerattiin jokaisen traktorin vieressä."
Karaoken lisäksi nyky-Kontulalle tyypillisiä ääniä ovat pyörällisten ostoskassien rahina ja tietysti metron kiihdytys.
Metrossa näkyy kaupunkiarjen edelläkävijöiden asenne, josta kontulalaiset ovat ylpeitä. Erilaisuuteen on totuttu. Metrossa istutaan sulassa sovussa.
"Ongelmat ja mahdollisuudet ovat isoja", Jarmo Luoto sanoo.
Metroradan eteläpuolella on hiljaista. Porttikujan mutkan takaa häämöttää Kelkkapuisto. Jos olisi lunta, olisi vipinää.
"Mäki on mahtava. Olen aikuisenakin laskenut siinä kyljen mustaksi minisuksilla", Hannula innostuu.
Kukkulan laella seisoo Rakkauden temppeliBjarne Lönnroosin veistos ilmestyi maisemaan noin vuosikymmen sitten. Joku on tuonut paviljonkiin hautakynttilän.
Seija Peltola muistaa ajan, jolloin soista Kelkkapuiston aluetta vasta täytettiin. Yhtenä päivänä vuonna 1968 nuoren rouvan jalka upposi suonsilmäkkeeseen reittä myöten.
"Sitten kiinni jäi toinenkin jalka. Ehdin jo ajatella, että tässä tämä elämä nyt oli."
Kauppakassilla huitomalla Peltola kurotti otteen männynoksasta ja sai hinattua itsensä ylös.
Ainakin toisen uusista kevätkengistä suo vei.

Taina Mäkinen HS, teksti
Juhani Niiranen HS, kuvat

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Näyttelijä äänessä, osa 6

Turtzu kissana harjoituksissa joulukuussa. Kuvaaja Matias Tähtinen.









Suonsilmä ja vielä herra. Mikä se on?

Tarina kertoo että herra Suonsilmä oli aikoinaan Mellunkylän liepeillä kuljeskeleva tavallinen villiintynyt musta kolli. Miten se oli sinne joutunut, sitä ei tarina kerro. Se tapahtui 1564, joten muistikuvat tuosta ajasta ovat kovin hatarat. Kissan muuttuminen herraksi tapahtui samaan aikaan kun piikatyttö Anna hoiperteli Mellunkylän suolle synnyttämään isättömän lapsensa. Syypäitä olivat lepakot jotka pelastivat Annan lapsineen. (Siihen aikaan lepakoilla oli taikavoimia.) Ohi suhahtavan ison lepakon siipi hipaisi lähellä partioivan kissan silmäkulmaa.

Eihän muutos heti näkynyt. Musta kissa jatkoi partioimistaan, siis jatkoi ja jatkoi. Toisin sanoen aikaa kului, mutta kissa ei vanhentunut. Mellunkylä-Kontula alueelle muutti lisää ihmisiä. Alkoi syntyä omakotitaloja ja siinä rytäkässä tuli muutama kerrostalokin. Kissa siirtyi asutuksen lähettyville saalistamaan lihavia hiiriä ja rottia. Eräänä kesäiltana sen bongasi 6 vuotias Elsa tyttönen.  He ystävystyivät ja Elsan jäätyä eläkkeelle, herra Suonsilmä muutti lämpimään kerrostalokaksioon Kontulassa.

Siitä alkoi kissanpäivät. Elsan kuoltua kissan peri hänen tyttärensä. Kukaan ei tiennyt kuinka vanha kissa loppuen lopuksi oli. Vuosikymmenet vierivät, ja herran Suonsilmä saattoi monia rakkaita emäntiään tuonpuoleiseen. Vuosikymmenten saatossa kissasta tuli hyvin inhimillinen ja emännälleen uskollinen kumppani. Hänellä on myös taikavoimia.

On ihana tehdä tällaista haasteellista roolia. Kissa  seuraa tarkasti miten tilanne ympärillä kehittyy, ja toimii sen mukaan. Milloin olla piilossa, milloin hiipiä näkyville ja milloin muuttua näkymättömäksi. Olisipa kissan aistit.

Kiitos kaikille upeille näyttelijätovereille ja mahtavalle Eveliinalle ja Juholle! Tästä tulee upein näytelmä ikinä.


Turtzu, se Suonsilmä


lauantai 4. tammikuuta 2014

Puhelu tulevaisuuteen

Näytelmäkirjailijan työhön kuuluu olennaisena osana taustatyö.
Se takaa teoksen uskottavuuden ja realismin.
Seuraavassa on litteroitu Kontulan aika! -näytelmän käsikirjoittajan puhelu näytelmähenkilö Einolle vuoteen 2064.

*tuut*

EINO: Haloo?
JUHO: Haloo Eino, kuuluuko?
EINO: Kuuluu.
JUHO: Hienoa! Täällä Juho. Ihan käsittämättömän mahtavaa, että sain yhteyden sinuun. Olen siis, katsos, kirjoittamassa näytelmää Kontulan tulevaisuudesta, ja sinähän elät siellä – tulevaisuuden Kontulassa, eikö niin? Ja olet vielä varsin merkittävässä asemassa… Mitä tässä nyt ensimmäisenä kysyisi… Mikä päivä siellä on tänään?
EINO: 13.1.2064.
JUHO: AI-VAN MIE-LE-TÖN-TÄ. Minä siis oikeasti puhun tulevaisuuden ihmisen kanssa… Voisitko kertoa jotain perustietoja?
EINO: No, tänään on varsin hyvä sää. Kirpeä mutta kaunis.
JUHO: …jotain faktoja, siis. Millainen Kontula on?
EINO: Kontula on kehittynyt. Ja kehittyy koko ajan.
JUHO: Mihin sitä nyt muka vielä pitäisi kehittää? Se on varsin hyvä jo täällä nykyhetkessä.
EINO: Kaikki on tietysti suhteellista. Takaan, että toimimme parhaiden mahdollisten eettisten periaatteiden mukaisesti.
JUHO: Mitä ne ovat?
EINO: Tähtäämme uuteen renessanssiin – älyn, tieteen, teknologian ja viihteen yhtäaikaiseen kulta-aikaan. Sen edellytyksenä on, että alueelle houkutellaan paras mahdollinen aines. Luodaan säpinää ja aivomyrskyjä, jotka synnyttävät innovaatioita. Meidän yhtiömme tavoitteena on luoda puitteet tälle – paras mahdollinen asuminen, parhaat mahdolliset palvelut, paras mahdollinen yritystoiminta, parhaat mahdolliset liikenneyhteydet. Olemme jo hyvässä vaiheessa, mutta paljon työtä on vielä.
JUHO: Tuota… kun olen täällä nykyhetkessä jutellut ihmisten kanssa, niin he kokevat melko tärkeiksi sellaiset asiat kuin luonto, metsien läheisyys, yhteisöllisyys ja rento tunnelma. Ovatko nämä säilyneet teidän aikanne Kontulassa?
EINO: Takaan, että myös viihtymis- ja elämänlaatupuolesta on huolehdittu ajan hengen vaatimalla tavalla.
JUHO: Voisitko avata hieman, mitä se teidän kielenkäytössänne tarkoittaa?
EINO: Olen pahoillani, mutta minun täytyy rientää toiseen haastatteluun. Kuulemiin.

*klik*