Ajatuksia viimeisen Matkakohteena Kontula -esityksen kynnyksellä:

Kontulan ostaria opaskierrosmaisesti esittelevä Matkakohteena Kontula -esitys on esityskautensa päässä, ja näin viimeisen opaskierroksen alla onkin hyvä aika lukea dramaturgi Juhon, apulaisohjaaja Jukan ja graafikkona sekä valokuvaajana esityksessä toimineen Villen ajatuksia projektista.

 

Kuvassa Matkakohteena Kontulan näyttelijöitä. Kuva Ville Kekäläinen.

 

Juho:

 

Reittejä Kontulaan -projektin toista vuotta ei totisesti käynnistelty pikkuhiljaa. Heti elokuun alusta sukelsimme ostarin maailmaan, esiintyjien tarinoihin ja julkisen esiintymistilan tuomiin etuihin ja haasteisiin – minä dramaturgina ja käsikirjoituksen rakenteesta vastuullisena henkilönä. Katsoin, kuuntelin, koin, ja laitoin näyttämölle, tietäen, miten paljon väistämättä jää kertomatta. Dramaturgin työ on aina valikointia, mutta tässä tapauksessa prosessia voisi ehkä verrata nimenomaan sukellukseen, jonka aikana näkee minkä näkee ja poimii minkä ehtii. Toki taustalla oli kaikki Kontulaa koskeva pohjatieto ja -kokemus edellisvuodelta; ilman sitä esitystä ei varmasti olisi voinut tehdä tässä ajassa. Joka tapauksessa vasta ensi-illan jälkeen pintaan saavuttuani ja happipullot riisuttuani pystyin kunnolla näkemään, mitä olimme tehneet ja olemaan tyytyväinen siihen.

 

Matkakohteena Kontula on tämän ryhmän näkökulma ostoskeskukseen juuri nyt. Siitä ja Kontulasta voisi tietysti tehdä lukemattoman määrän erilaisia esityksiä. Kontula ja kokemus Kontulasta ei ole yhdenlainen, vaan kaupunginosa on täynnä pienoismaailmoja ja yhteisöjä ja yksilöllisiä reittejä. Tämä on varmaankin suurin syy, miksi täällä työskentely teatteritaiteilijana tuntuu joka hetki innostavalta. Paikkojen yleisilme on äkkiä nähty, mutta kaikkeen niiden sisällä piilevään tutustuminen vaatisi eliniän.

 

Toivon, että tämäkin esitys innostaa myös yleisöä kiinnostumaan paitsi siihen sisältyvistä tarinoista ja ihmisistä, myös kaikesta siitä, mikä siinä jää vain maininnan tasolle tai kokonaan ulkopuolelle. Toivon, että se innostaa ottamaan selvää. Puhuin tiistaina Lila ry:n Kontulan kirjastossa järjestämässä keskustelutilaisuudessa siitä, miten minua teatterintekijänä ja ihmisenä ajaa aina eteenpäin se, mitä en vielä tiedä, mitä en vielä osaa – uteliaisuus, halu oppia uutta. Toivon, että Matkakohteena Kontula jättää katsojalle tämän saman nälän.

 

 

Kuva Ville Kekäläinen

 

 Jukka:

Tällä hetkellä päällimmäisinä mielessäni ovat Matkakohteena Kontula -esityksen esiintyjät. Toisaalta heidän rohkeutensa esiintyä julkisessa tilassa, toisaalta henkilökohtaisuus jolla he esitysmateriaalin luomiseen osallistuivat. Esiintyjien kertomista ja muiden kontulalaisten jakamista muistoista muodostui kaunis, koskettava ja hauskakin esitys, joka oli kuten kuvauksen kohteena ollut lähiökin: samalla kertaa tuttu ja ainutlaatuinen.

Omat kokemukseni julkisesta esiintymisestä ovat jännityksen ja ujostelun kuorruttamia. Tästä syystä olin ihmeissäni siitä, kuinka jo lyhyen harjoituskauden alussa esiintyjät ottivat julkisessa tilassa esiintymisen omakseen myönteisen huomion kannustamina ja paikoittaisista häiriöistä välittämättä. Mielipiteitä Kontulan ostarin julkisten tilojen käytöstä on varmasti monia. Kuitenkin katsojien palautteista on muodostunut selkeä kuva siitä, että esityksemme oli tervetullut lisä vilkkaalle alueelle. Se tarjosi tunteita herättävän mahdollisuuden pysähtyä miettimään, millainen paikka oikeastaan on tämä ostari, joka seisoo paikallaan kaiken vilinän keskellä. Tuo mahdollisuus syntyi eritoten esiintyjien ansiosta.

 

Ville:

Hyppäsin Matkakohteena Kontula -projektiin vauhdista matkaan ja siitä tulikin ensimmäinen projektini Kansallisteatterin yleisötyössä teatteri-ilmaisun ohjaajaharjoittelijana. Minulle projekti oli myös ensimmäisiä matkojani Kontulaan. Kuvasin esiintyjistä promokuvat heti projektin alkuvaiheessa ostarin alueella. Kuvaustilanne oli mielestäni jännittävä: uusia ihmisiä ja eläväinen ostoskeskuksen alue. Ei tiennyt miten toimia tässä ympäristössä näiden ihmisten kanssa. Projektin edetessä huomasin, että projekti avasi silmiäni ja kiinnostusta koko paikkaa kohtaan. Täällä on paljon kiinnostavia tarinoita. Toteutin esitykset julisteet ja muun graafisen materiaalin ja toimin projektissa pää-asiassa etänä. En nähnyt esityksen harjoitusprosessia, mutta alkupisteen ja valmiin tuotoksen kyllä.

 Olen nähnyt nyt esityksen monta kertaa ja joka kerta hämmästynyt siitä, kuinka rohkeasti esiintyjät ovat lähteneet elävään kaupunkitilaan häiriötekijöistä huolimatta. Matkakohteena Kontula on värikäs ja monitasoinen kokemus. Ostarilla olleiden postilaatikoiden ruutukuvio jatkui ilmoitustauluilla ja julisteissa. Esiintyjien oranssit reput assosioituivat myös julisteen ja metron värimaailmaan. Ensimmäisillä kerroilla itse yleisönä jännitin selvästi enemmän ohikulkijoiden reaktioita kuin itse esiintyjät. Tällaista arjen väritystä kaivataankin!

 

Kuva Ville Kekäläinen