sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Näyttelijä äänessä, osa 5: HYVÄÄ JOULUA!


Olen varmaan rakastunut. Illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä on sama asia mielessä. Ja monta kertaa pitkin päivää. Saa hymyilemään typerästi vaikka kaupan kassajonossa tai ulkona yksin kävellessä. Eikö se ole rakkautta? Eikä kohteena ole onneksi mikään mies, vaan Kontulan aika! - näytelmä. Nämä harjoitukset, nämä kaikki  ihanat ihmiset!

Kirjoittelin joulukortteja, ja oli ihana panna niihin allekirjoitukseksi  ”Kristiina, myöskin Kansallisteatterissa esiintyvä näyttelijä”. Häh, siinähän saivat ihmettelynaihetta kaikki, jotka luulivat ettei musta ole mihinkään!

Kävin veljelleni henkilökohtaisesti kertomassa tästä projektista, ”pikkusiskosi on nyt näyttelijä” – teemalla. Hän rupesi nauramaan. Että siinä se oli, vaikutuksen tekeminen. Mutta niin kuin sanoin, tämä on varmasti rakkautta, olen onnellinen!

Kiitos teille kaikille, näyttelijätovereille ja ohjaaja Eveliinasta alkaen kaikille tosi ammattitaitoisille ja kannustaville ihmisille! Olen ylpeä, kun saan kuulua joukkoonne.

Kristiina
(Roolihenkilö näytelmässä: Heidi, Elsan tytär)



Kristiina (oikeassa laidassa) kohtauksessa Reetan ja Saskian kanssa joulukuun harjoituksissa palvelukeskuksessa.


Kristiinan kauniiden sanojan myötä toivotamme kaikille HYVÄÄ JOULUA! Reittejä Kontulaan blogi hiljentyy joulun viettoon, nähdään ensi vuonna!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Näyttelijä äänessä, osa 4


On ollut hirveä kiire ja varsinkin itselläni, koska on pitänyt samaa aikaa tehdä kouluhommia. Treeneistä kotiin tullessa meinaa kaatua suoraan sänkyyn kun on niin poikki. On ollut kuitenkin todella mahtavaa ja ihmiset on ihania. En jaksa oottaa ensi-iltaa. Olen oppinut paljon uusia asioita. Tiedän, että tästä tulee vielä mahtava esitys, ja odotan sitä innolla kun saamme esitellä sen teille yleisölle!





Johanna
(Roolihenkilö näytelmässä: Aisha 17-vuotiaana)

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Äänessä lavastaja



Näistä aineksista syntyy Kontulan aika! –näytelmän lavastus.


Lukemista, kuuntelemista.
Ajatuksia, luonnoksia, keskusteluja, puheluita.
Piirtämistä, tiivistämistä. Oivalluksia.
Kysymyksiä.

Käppyräisiä risuja ystävän takapihalta,
harmaata mattoa toisen näytelmän jäämistöstä,
lahjaksi saatua kanaverkkoa.
Kassikaupalla 60 –luvun verhoja ja villapaitoja euron päiviltä.
Rakennusliimaa, karhunlankaa, popniittejä.
Lakanakangasta kaksion pinta-alan verran.
Kevyttasoitetta, niittejä, ruuveja, rimaa.
Sinistä rakennusmuovia toisen kaksion verran.
Rautalangasta vääntämistä, roudaamista, rakkautta.

Roinaa, romua, tavaraa.
Ompelukone rikki, neula hukassa, teippi toisessa huoneessa.
Sormet liimassa, tee kiehumassa
omassa pajassa, pannuhuoneessa.

Pala kerrallaan kasataan, pikkuhiljaa.
Harjoitusten sekaan heitetään.
Kokeillaan, puretaan, muokataan.
Ollaan suossa - Ei olla suossa.
Ollaan menneessä, mennään tulevaan.
Pohditaan.

Varjoissa lepakoita synnytetään.
Leikitään.
Kaltevaalla pinnalla vähän jännitetään.
Selvitään.
Tehdään, mennään. Toimitaan.
Autetaan.

Lavastaja kiittää työryhmää sinnikkyydestä, rohkeudesta ja auttavista käsistä. Vinkeistä, vihjeistä, ideoista.




Yhdessä kun tehdään, niin hyvä tulee.

Lavastaja Jonna työssään HYL:n pannuhuoneessa.


maanantai 16. joulukuuta 2013

Kuvataidetyöpaja saattaa yllättää vielä

Tässä on itse kukin hurahtanut Kontulan aika! –näytelmän valmisteluprosessiin niin, että melkein on kuvataidetyöpajan ahkerat taiteilijat meinanneet jäädä unohduksiin. 

Kuvataidetyöpajalaiset ovat tässä samaan aikaan ahkerasti valmistelleet omaa osuuttaan ensi-iltaviikolle. Kontulan ostari saa joulukoristeiden jälkeen hieman toisenlaisia koristuksia kannettavakseen. Ostarille on toki jo nyt ilmestynyt Hilkan ja Hannelen talven harmauteen väriä tuova iloinen teos. 


Olettekos huomanneet missä se on?








Jenni ja Jarmo puolestaan puurtavat tahoillaan saattaakseen taideteoksensa valmiiksi tammikuulle.  Pidämme teitä jännityksessä siitä millaisia teoksia on syntymäisillään, mutta sen verran paljastan, että hienolta näyttää jo nyt. Tästä tulette vielä kuulemaan vai pitäisikö pikemminkin sanoa että: ”tämän tulette vielä näkemään”.


Jarmo HYL:n kellarissa valmistelemassa omaa teostaan.


- Jonna

perjantai 13. joulukuuta 2013

Näyttelijä äänessä, osa 3

Heipat teille!


Minustahan meinaa tulla oikein näyttelijä. Lapsuuden unelma toteutui. Meni tosin melko pitkä tovi, siitä kun yksitoista vuotiaana notkuin SF Kulosaaren studiolla pyrkimässä koekuvaukseen jota ei edes otettu. Ja pettymys oli suuri. Kotona keittiön pöydällä oli lappu "olemme pyrkimässä filmitähdeksi" olin höynäyttänyt kaverinikin tähän hommaan. Ehkä minussa on kytenyt tämä esiintymisen palo aina mutta elämä on kuljettanut vähän eri reittejä. Aikamoista näyttelemistä elämä on minulle tarjonnut. Olen ollut aina vähän hullun rohkea ja työntänyt nenäni uusiin asioihin.Vanha fraasi sopii tähänkin,parempi myöhään kuin ei milloinkaan….

Seija ja Raija treeneissä.


On ollut hienoa olla mukana tässä REITTEJÄ KONTULAAN projektissa. Ja katsoa kuinka upeasti tämä nuori osaava työryhmä toteuttaa omia unelmiaan ohjaajina, kirjoittajana, lavastajina, puvustajana sekä äänen antajina. Kaikki on tehnyt olantakaa itseään säästämättä töitä jo usean kuukauden ajan, aina he vain jaksavat olla innostavia ja mikä ihmeellistä eivät koskaan menetä hermoja vaikka ehkä joskus olisi syytäkin. Itse olen tarkkailija luonteeltani on kiva kun olemme kaikki erilaisia mutta yhteistä meille on että osaamme tsempata aina tarvittaessa toisiamme.


Varmasti olen aito vesalalainen ja miehenikin on Kelkkapuiston takaa eli suurimman osan elämästä asunut Kontulassa. Joten voin sanoa että olen nähnyt monen suvun tarinan. Ja hauska on olla tätäkin tarinaa tekemässä. Aluksi olin epävarma lähdenkö näytelmään mukaan kun olin viimeksi näytellyt kansakoulussa, meillä oli kiva porukka ja ihana ohjaaja Eveliina, joka veti teatterityöpajaa, houkutteli ja suostuin jos saan olla  "kuusi" ettei tarvitse paljon repliikkejä. Mutta onneksi olin taas kerran rohkea ja lähdin mukaan. Ja ihme ja kumma kyllä sitä vielä vanhakin oppii, riippunee siitä kun on niin kannustavat opettajat ja mukavat näyttelijä kaverit. Saimme 5.12. julisteet ja flyerit, tuli melkein kyynel silmään kun huomasin että olin päässyt esitteeseen isän kanssa ja siinä me poserattiin suon päällä ja savu nousi takana kun me risuja poltettiin.Tuo päivämäärä oli tärkeä isäni vanha sotaveteraani nukkui pois 5.12.1986 siellä se isä katselee pilven reunalla tätä uutta Kontulaa. 

Ja Suomen Filmi katuu kun ei ottanut mua aikaisemmin näyttämölle. EI KUN KOHTI KONTULAA! Me tehdään se.

Seija
(Roolihenkilö näytelmässä: Aisha 67-vuotiaana.)

torstai 12. joulukuuta 2013

Sunnuntaina esiintymään!

Sunnuntaina 15.12. on mahdollisuus nähdä Kontulan aika! -esityksestä pieniä maistiaisia Mellunkylän Joulupuistossa Mikaelin kirkolla ja sen ympäristössä. Toivotaan, että ilma ei ole hyisen kylmä sillä tarkoituksena on esiintyä sekä sisällä että ulkona.

Maistiaisia Kontulan aika! -esityksestä
klo 14.30 ulkolavalla
klo 15.00 seurakuntasalissa

Tervetuloa katsomaan! Joulupuistossa on muutakin kiinnostavaa ohjelmaa koko perheelle, koko Mellunkylän Joulupuiston ohjelma löytyy tästä ja ajankohtaisemmat tiedot Facebookista täältä!






keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Liikettä lavalle!


 
Miltä näyttää Kontulan aamuruuhka sijoitettuna HYL:n lavalle? Entä miten liikkuvat mallit muotinäytöksessä vuonna 2064? Miten saada 18 esiintyjää liikkumaan lavalla sulavasti, toisiinsa törmäilemättä? Nämä kysymykset ovat saaneet viime viikkoina fyysisen ja konkreettisen vastauksen Kontulan aika! -esityksen harjoituksissa, kun esiintyjäjoukko on kuuliaisesti juoksennellut ympäri salia ohjeitteni mukaisesti.




Ohjasin syksyllä liikeilmaisun työpajoja Reittejä Kontulaan -hankkeessa, ja nyt olen mukana Kontulan aika! -esityksen taiteellisessa tiimissä koreografin roolissa. Tulevan esityksen koreografioita on lähdetty miettimään esiintyjien ehdoilla. Haluan, että esiintyjät kokevat olonsa turvalliseksi, oli sitten kyse liikkumisesta epätasaisella pinnalla tai toisen ihmisen nostamisesta. Luottamus omaan kehoon ja ryhmään kasvaa vähitellen harjoitusprosessin aikana, mutta aluksi uudet asiat voivat tuntua oudoilta ja jännittäviltä. Jokaisen on siis edettävä itseään haastaen, mutta omia rajojaan kuunnellen.




Tässä esityksessä koreografiat eivät tarkoita niinkään tanssikoreografioita, vaan enemmäkin tilallista liikesommittelua. Tehtäväni on siis suunnitella ja harjoituttaa niitä kohtauksia, joiden maailma ja tunnelma luodaan liikekoreografioiden avulla. Muistutan usein esiintyjiä myös kiinnittämään huomiota keholliseen ilmaisuun, koska fyysisillä eleillä ja olemuksella voi roolihenkilöstään kertoa yllättävän paljon.

















Tämän illan Kontulan aika! -näytelmän harjoituksissa oli samaan aikaan sekä iloinen että keskittynyt tunnelma. Uskon, että tieto lähestyvästä ensi-illasta luo ryhmään positiivista energiaa, joka motivoi jaksamaan väsyneiden ja kiireistenkin hetkien yli. Paljon on vielä tehtävää, mutta harjoituksia katsellessani minut valtasi luottamus ja rauha. En voi kuin ihailla, kuinka tää jengi tekee niin täysillä hommia yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Olen ylpeä koko porukasta ja sitäkin enemmän onnellinen, että saan olla mukana!


Laura




maanantai 9. joulukuuta 2013

Näyttelijä äänessä, osa 2



"Hitaasti mutta varmasti eteenpäin", miettii mummo näytelmäharjoituksissa ja jatkaa, "laita aivot narikkaan ja anna mennä".


Virpi
(Roolihenkilö näytelmässä: Elsa, 71-vuotias eläkeläinen)


Kuvassa Virpin takana Johanna.




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joukkuepeliä hetkessä

Tänään blogissamme on äänessä Jukka Heiskanen, teatteri-ilmaisun ohjaaja -opiskelijamme, joka on Reittejä Kontulaan -projektin tuorein vahvistus. Jukka on ollut mukana työpajojen suunnittelijana sekä vetäjänä ja onkin ollut projektille korvaamaton apu tiimiin. Jukan on voinut bongata mm. viime viikonloppuna Kontupisteeltä Näkyjen Kojulla. Alla Jukan mietteitä työpajasta FC Konnun porukan kanssa edellisviikonlopulta.


Jukka Näkyjen Kojulla.

Välillä kuulee kysyttävän, mitä yhteistä on urheilulla ja kulttuurilla. Niillä on yhteinen ministeri ja joskus voidaan puhua esimerkiksi urheilukulttuurista, mutta muuten nämä kaksi mahtuvat hankalasti samaan lauseeseen. Tai jos mahtuvat, niin jonkinlaisina kilpakumppaneina: ilmiöinä jotka kilpailevat rahoituksesta, kannattajista, palstatilasta ja statuksesta. Kuitenkin kun katsoo pintaa syvemmälle, voi näiden kahden kansanlemmikin välillä nähdä paljon yhtäläisyyksiä.

Teatterin teoreetikot ovat tutkineet urheilun ja teatterin yhteyttä monelta kannalta, mm. näyttelijäntyön, pelimäisyyden ja ryhmässä toimimisen kannalta. Yksinkertaistaen voi sanoa, että molemmissa on pohjimmiltaan kyse yhteisestä leikistä, jota on rajoitettu yhteisesti sovituin säännöin. Joukkuelajeissa ja ryhmätyönä syntyvässä teatteriteoksessa olennaista on myös mm. ryhmässä toimiminen ja hetkeen keskittyminen, vaikka molemmissa on välillä vaikeaa onnistua. Näistä syistä viime vuosina esim. Tapparan ja Saipan jääkiekkojoukkueet ovat tehneet hieman yhteistyötä paikallisten teatterien kanssa. Myös nousussa oleva henkinen valmennus ja mielikuvaharjoittelu ovat osaltaan rakentaneet siltaa teatterin ja urheilun välille.

Tässä valossa on ymmärrettävää, että Reittejä Kontulaan -projekti lähti innolla tekemään yhteistyötä FC Konnun kanssa, joka on suuri vaikuttaja Itä-Helsingin alueella. Työpaja toteutettiin FC Konnun tapahtumassa, jossa tavoitteena oli seuran vision kehittäminen. Paja järjestettiin päivän alkuun, ikään kuin lämmittelynä ennen raskasta suoritusta. Toiminta aloitettiin lämmittelypeleillä, joiden aikana ryhmäydyttiin ja sparrattiin reagointia sekä toiminnan että ajattelun tasolla. Näistä suorituksista siirryttiin draamallisiin tehtäviin, joissa tavoitteena oli lämmitellä ajatuksia ja mielipiteitä päivän aiheeseen liittyen.


Jos odotukset olivat korkealla, ylsi lopputulos tuolle tasolle ja ylikin. Vaikka draamaharjoitteissa ei kilpailla mitattavilla tuloksilla ja suoritusten laadukkuudella, on sanottava että harvoin näkee yhtä nopeita ja sulavia lämmittelyjä. Tämä tosin ei ole ihme – olihan koolla joukkueurheilijoita riippumatta siitä tuntevatko kilvoittelijat toinen toisensa vaiko eivät. Kaikille oli tuttua odottaa syöttöä ja jatkaa se seuraavalle, vaikka pallo vaihtui sanaan, pelikenttä kerhotilaan. Mikä tärkeintä, tunnelma pysyi katossa. Siitä kannattaa ottaa oppia, oli laji sitten urheilu tai teatteri.

- Jukka


maanantai 2. joulukuuta 2013

Näyttelijä äänessä, osa 1

Heipä hei kaikille,
kirjoitan elämäni ensimmäistä blogikirjoitusta :)

Koen olevani onnellisessa asemassa. Elämästä on sanonta: Asioilla on tapana loksahtaa paikoilleen, kuin palapelin palasilla. Joskushan toki niitä joutuu odottelemaan ja etsimään kauankin ihan tuskastumiseen asti. Nyt kuitenkin kävi todella hyvin kohdallani kohdilleen.


Hannele ja Anu


Reittejä Kontulaan natustelen tuota palasta joka päivä ja se on hirmu tärkeää sitä kunnolla järsiä.
Minulla on kiinnostuksen kohde. Kohde laittaa minut toimimaan. Saan tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin. Opin uusia asioita ihmisistä ja ympäristöstäni ja ennenkaikkea itsestäni. Ja ja minulla on oma yhteisö johon kuulun!

Kuvasa vasemmalta Anu, Tuula H. ja Marko



Luvan kanssa saan hypätä arkisesta yksilö painotteisesta suorittajan roolista muovattavaksi hahmoksi
- jolla ei muuten ole steriiliä koskemattomuus vyöhykettä leijumassa ympärillään. Tuimine katseineen ja niin kovin syviä tukastumisen huokailujen saattelemaa kahden bussipenkin valtaajaa ei ole läsnä. Niin ja voitteko kuvitella minua halataan, kehutaankin, vaikka pompin lapsellisesti kovaa ääntä pitäen ympäriinsä nauttien onnistumisen ilosta Tästä kaikesta huolimatta minua kiitetään ja toivotetaan jälleen uudelleen tervetulleeksi. WAU! Onko tämä siis edes totta!



Nii ja ja... aikuisten oikeesti. Meillä on siis huikean ammattitaidon omaava teatteriryhmä ohjaamassa, kuulemassa ja tekemässä kanssamme näytelmää Itä-Helsingin helmestä KONTULASTA. Eikä tästä voi sanoa ettei mulla ole rahaa harrastaa :( Koska tämä kaikki on vielä ILMAISTAKIN!!! Uskomatonta mutta totta :)

En enää nipistele itseäni mustelmille, vaan odotan innolla illan reenejä johon pääsen aidosti hikoilemaan haasteellisen palan kanssa jota yhdessä ammennamme ja jaamme.


Treenit  Helsingin yhteislyseossa viime viikolla

Anu 
(Roolihenkilöt näytelmässä: 
Natalia, venäläisyntyinen nainen
Robin, Bätmänin esiintyjätoveri
Katrina, Aishan vanhin lapsi)

lauantai 30. marraskuuta 2013

Tunnelmia Näkyjen kojusta!

Reittejä Kontulaan -projektin Näkyjen koju oli tänään mukana Kulttuurien viikonlopun ohjelmassa ja samalla osana Kontulan ostarin joulunavausta.






Päivystävä oraakkelimme vastasi asukkaiden kiperiin kysymyksiin Kontulan tulevaisuudesta.




Kojulla projektin vetäjät myös kertoivat tulevasta Kontulan aika! -esityksestä sekä hankkeen tähänastisesta kulusta.




Kävijöitä riitti niin paljon, että Kontulan aika! -esityksen flyerit meinasivat loppua kesken. Tämän päivän kiinnostuksen perusteella tammikuun esityksissä tulee siis olemaan ruuhkaa!



Kontupiste muuttui tänään oraakkelin ennustuskammioksi.



Oraakkelimme suositteleekin lipun hankkimista heti kun mahdollista, eli 9. joulukuuta eteenpäin Kontulan kirjastosta tai Kansallisteatterista.


tiistai 26. marraskuuta 2013

Kontulan aika! -tekstin synty


Täällä blogissa on puhuttu melko vähän siitä mystisestä seikasta, miten parhaillaan harjoiteltavan Kontulan aika! -näytelmän teksti oikein on syntynyt. Siksi tässä merkinnässä kyseisen näytelmän henkilö Elsa, 71-vuotias eläkeläinen, haastattelee Reittejä Kontulaan -projektin dramaturgia, näytelmäkirjailija Juho Gröndahlia.

ELSA: Päivää, Juho. Niin, miten tällainen näytelmä oikein kirjoitetaan? Kerro resepti.

JUHO: No päivää Elsa, kiva kun kysyit. Yksi Kontulan aika! -näytelmä valmistetaan jotakuinkin näin: ensin täytyy olla Kontulassa, vetää kymmeniä työpajoja, kohdata ihmisiä, lukea historiaa, lukea nettikeskusteluja, lukea uutisia, esittää Batmania, leikkiä muovailuvahalla, lounastaa ostarilla, palloilla kirjastossa, jutella lasten kanssa, jutella aikuisten kanssa, kuunnella, katsella, kävellä, ajatella, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Koota materiaalia ja ajatuksia niin paljon, ettei enää itsekään muista, mistä kaikki on lähtöisin.
Sekoitetaan hyvin ja annetaan muhia, kunnes seoksesta alkaa kurkistella joku itseä kiinnostava henkilö tai tarinanpätkä. Sitten napataan sitä kädestä kiinni ja annetaan sen johdattaa.

ELSA: En aivan ymmärtänyt.

JUHO: Siteeraisin tässä kohtaa erästä näytelmän päähenkilöistä: ”Ei sitä voi kertoa, se pitää kokea.”

ELSA: Se on minun vuorosanani! Ei se ihan noin mene.

JUHO: Oliko sinulla jotain muita kysymyksiä?

ELSA: Sinä et ole kontulalainen.

JUHO: En.

ELSA: Miten kontulalaisista kirjoittaminen sitten oikein onnistui sinulta?

JUHO: Kontulan aika! -näytelmä kertoo toki Kontulasta – siinä avataan runsaasti muun muassa kaupunginosan historiaa. Mutta se kertoo myös ja ehkä ennen kaikkea rakkaudesta, lähtemisestä, jäämisestä, palaamisesta, yhteisöllisyydestä ja ristiriitaisista unelmista. Niitä esiintyy Kontulassa, mutta niitä esiintyy myös minussa, niitä esiintyy kaikissa.

ELSA: Yritätkö sanoa, että me henkilöt olemme yhdentekeviä – että me voisimme olla keitä tahansa?

JUHO: En toki. Te olette kukin aivan omanlaisianne persoonia, vaikka tietysti koettekin samoja tunteita kuin muutkin ihmiset.

ELSA: Mikä sinua erityisesti kiinnosti esimerkiksi minussa?

JUHO: Hmm... Ehdottomuus. Ja menetyksen tuska.

ELSA: Mitä sinä niistä tiedät, senkin eilispäivänä syntynyt?

JUHO: En juuri mitään. Onneksi sinä olet minua viisaampi.

ELSA: Miten se on mahdollista? Sinä olet kirjoittanut minut.

JUHO: Se on sitä teatterin taikaa...

Tulossa: Toinen Kontulan aika! -näytelmän henkilögalleriaan kuuluva hahmo, 37-vuotias liikemies Eino, kertoo esimakua siitä, miltä Kontula näyttää vuonna 2064!

maanantai 25. marraskuuta 2013

50 päivää enskaan on, laskin aivan itse…

Tänään on ensi-iltaan tasan 50 päivää! WUHUU! Harjoitukset ovat täysillä käynnissä. Mukana on nyt siis 18 mahtavaa esiintyjää, joiden kanssa harjoitellaan 3-4 kertaa viikossa. Saimme onneksi vielä viime metreillä etsintäkuulutuksella kaipaamamme nuoren miehen mukaan porukkaan.

Jokaisella esiintyjällä on enemmän kuin yksi rooli, joka tarkoittaa ahkeraa vuorosanojen pänttäämistä myös kotona. Harjoittelemme pääosin esityspaikassamme HYL:n salissa, mutta välillä harjoittelemme muutamia kahden hengen kohtauksia myös luokassa. Toisinaan myös käytävillä. Oikeastaan olemme aika hyvin vallanneet koulun! Koulun rehtori Jussi ja vahtimestari Jorma ovat olleet mahtavan myötämielisiä kaikille suunnitelmillemme.

Tänään maanantaina saamme suurimman osan lavastuksesta koululle. Sali on tilana haastava, mutta lavastajallamme Jonnalla on mielenkiintoisia suunnitelmia miten sali saadaan muutettua esitystilaksi.

Toisinaan lavastaja pääsee myös kuiskaajan hommiin. Menossa kohtaus talkoista, joihin saapuu kutsumaton vieras. Taustalla Johanna ja Marko.

Ajan käytön maksimoimiseksi myös dramaturgimme Juho ohjaa kohtauksia. Usein harjoituksissamme Juho ohjaa yhtä kohtausta luokassa, minä ohjaan salissa toista ja joskus vielä jopa Laura, koreografimme, ohjaa kolmatta salin toisessa nurkassa. Harjoituksissa yleensä kaikilla on siis tekemistä, eikä turhaan tarvitse istuskella. Ja jos tarvitsee, niin senkin ajan voi käyttää repliikkien opetteluun.

Jarmo aka Erkki lukemassa vuorosanoja. Mallioppilas!

Keskiviikkona on (vasta) seuraavat harjoitukset. Ohjaaja ei meinaa jaksaa odottaa. Siihen asti pitää vaan haroa hiuksia kotona.



Kuvat otti harjoituksista Antti, äänisuunnittelija, jonka saatatte nähdä myös lavalla tammikuussa.

Ylen radiouutiset teki meistä pienen jutun viime viikon ohjelmaansa. Nettiversion siitä voi lukea täältä!

Ja hei, 9. joulukuuta alkaen ilmaislippuja esityksiin aletaan jakaa! Kontulan esityksiin liput jaetaan Kontulan kirjastosta ja Pienen näyttämön esityksiin Kansallisteatterin lippumyymälästä. Kannattaa olla tarkkana, olen kuullut huhuja, että liput saattaa lähteä ihan käsistä…

-Eveliina


maanantai 18. marraskuuta 2013

Palautetta iltamistamme

Tässä kaikessa treenien aloittamishötäkässä on jäänyt postaamatta yksi tärkeä posti, jonka saimme iltamien jälkeen. Sen on lähettänyt Ari Tolvanen Helsingin Kulttuurikeskuksesta ja olimme hyvin otettuja ja iloisia tästä avoimesta palautteesta meille:

Lokakuun viimeisenä päivänä pidettiin Wanhassa Postissa Reittejä Kontulaan –iltamat. Reittejä Kontulaan on kuten tiedämme kulttuuritoimen tukema Kansallisteatterin projekti, jossa tehdään teatteria yhdessä asukkaiden kanssa. Projekti huipentuu talvella esityksiin Kontulassa ja Kansallistettuerin näyttämöllä. Iltamissa avattiin osa-alueita joita tämän esityksen tekemisessä on tarvittu. Koulujen kanssa oli aluksi hahmotettu työpajoissa alueen olemusta, sitä millaisista osista kaupunginosa koostui. Lopputulos nähtiin isona karttana pöydällä. Sen jälkeen esiteltiin itse esitystä valmistelevien työpajojen saavutuksia. Tässä porukassa oli mukana kaikenikäisiä asukkaita. Vaikutteet pajoihin oli imuroitu Kontulan äänistä, kuvista ja tarinoista.

Tässä vaiheessa piti jo alkaa hieroa silmiä, ollaanko tässä Helsingissä ja vielä Kontulassa. Sen verran vaikuttavaa oltiin saatu aikaan. Sessio oli huikea näyttö siitä, miten osaava ammattiteatteri tavoittaa jalkautuessaan yksilön, antaa uusia tarttumapintoja ymmärtää (ja tietysti tuottaa) teatteria sekä samalla luo rakennuspalikoita koko kaupunginosan identiteetille ja itsearvostukselle. Tällaisesta kulttuurityöstä voivat niin tekijät kuin kaikki kontulalaiset olla ylpeitä. Itsekin taisin tuntea ensi kertaa urallani pienen ylpeyden värähdyksen vaikka olin osallistunut hankkeeseen vain pieneltä osin sen rahoitusta kasattaessa.

Tuotoksia katsellessa oli helppo ymmärtää miten ensiarvoista hankkeelle on ollut paikallisten verkostojen tuki. Ennen kuin mitään alettiin tehdä kävivät kansallisteatterilaiset esittäytymässä ja kertomassa suunnitelmistaan Vetoa ja Voimaa Mellunkylään  -verkostossa. Porukka toivotettiin tervetulleeksi aplodein. Ja samalla projekti sai käyttöönsä paikalliset resurssit: tilat, kontaktit, tiedotuksen ym. Tälle perustalle on ollut hyvä rakentaa. Varmaankin teatteriprojekti vahvistaa vastavuoroisesti alueen verkostoja. Siellä missä paikallinen verkostoituminen on ollut heikompaa, ovat vastaavat hankkeet kohdanneet vaikeuksia. Reittejä Kontulaan kaltaiset pilotit avaavat toivottavasti polkuja koko alueellisen kulttuurityön merkityksen ymmärtämiselle laajemminkin.
 Ari Tolvanen, Helsingin kulttuurikeskus

Iso kiitos kuuluu meidän työpajalaisille sekä muulle yleisölle iltamissa. Toivottavasti myös tammikuisissa esityksissä on yhtä hyvä tunnelma katsomonkin puolella.

Me tehdään hyvä tunnelma sitten sinne lavan puolelle.

Tästä on mukava jatkaa harjoituksia. 

-Eve 

Ari Tolvasen "kolumni" on luettavissa myös Mellunkylä portaalissa osoittessa http://www.alueportaali.net/ajankohtaista/kolumni__reitteja_kontulaan_-iltamat.html.


tiistai 12. marraskuuta 2013

Kontulan aika on nyt!


Viime viikon keskiviikkona pidimme ensimäiset Kontulan aika! -esityksen harjoitukset. Esiintyjäporukassamme on nyt mukana 17 ihmistä. Saimme vielä viime metreillä mukaan yhden kaipaamamme nuoren miehen. Hyvä Marko!

Heti seuraavana päivänä torstaina oli näytelmän lukuharjoitus. Lukuharjoituksessa näyttelijät lukivat näytelmän ääneen yhteisesti. Tämän jälkeen jutusta puhuttiin ja heiteltiin ensitunnelmia. Lukuharjoituksessa on paikalla kaikki näyttelijät ja esityksen suunnittelijat, kuten lavastaja, puvustaja ja äänisuunnittelija. Kirjailijalle (ja myös ohjaajalle) tämä hetki on aina erityisen jännittävä, sillä näyttelijöiden ajatukset ja ensi reaktiot tekstiin ovat tärkeitä.

Ensimäiset lukuharjoitukset alkamassa HYL:n salissa.
Näyttelijät pitivät lukemastaan ja teksti koettiin ylipäänsä omaksi ja kontulalaiseksi. Se on tärkeää kuulla, sillä esityshän kertoo Kontulasta ja sen ihmisistä.

Odotan innolla tätä viikkoa kun pääsemme aloittamaan harjoittelemisen ihan kunnolla. Juonipaljastuksia näytelmästä en aio tehdä, mutta sen verran voin vihjata, että Bätmänillä eli Lepakkomiehellä on jotakin tekemistä jutun kanssa.

Blogissa tullaan seuraamaan harjoituksia ja esityksen valmistamista. Pysy siis kuullolla.

Eve, ohjaaja

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kirjastossa taidetta



Kontulan kirjastossa työskentelee mahtavia tyyppejä. Yksi niistä on nimeltään Satu. Satu ehdotti meille, että järjestäisimme yhteisesti jotakin työpajatoimintaa nuorille, jotka hengailevat kirjastossa ja me innostuimme heti. Kirjasto on mahtava paikka kohdata ihmisiä.

Pidimme loka-marraskuun aikana yhteensä kolme työpajaa kirjastossa, jossa kaikissa tutkailtiin aina paikalla olevien nuorten kanssa Kontulaa ja sen alueita eri keinoin. Ensimäisellä kerralla päädyimme tekemään muovailuvahasta olentoja joita kävimme viemässä paikkoihin jotka meidän mielestämme kaipasivat taidetta ilostuttamaan ihmisiä. Toisella kerralla jätimme salaisia viestejä kirjaston kirjoihin ja loimme erilaisia hahmoja kirjojen perusteelle. Kolmannella kerralla loimme kontulalaisia lemmikkieläimiä tekemällä vanhoista pehmoeläimistä ja leluista uusia olioita. Levittäydyimme kirjaston lasten puolelle lattialle kangassuikaleiden, liimapyssyjen ja helmien kanssa ja annoimme nuorille taitelijoille vapaat kädet luoda omanlaisensa lemmikki.

Olioista tuli hyvin mielekuvituksellisia, kuten kuvista näette. Oliot ovat näyttelyssä Kontulan kirjastossa 15.11. saakka. Jokainen otus sai oman nimen ja pohdimme myös minkälainen kontulalainen voisi omistaa lemmikin.

Juho ja sen oliot. Työpajoissa olivat mukana myös Eveliina ja Amanda.

Hiiri?
Koira vai nalle?


Leijonakoira

Tiikeriorava? Oravahirvi?


Vitriinissä hieno rouva.


























Oliot esillä näyttelyssä kirjaston vitriinissä 15.11. asti!
Kiitos kaikille työpajoissa mukana olleille nuorille!

- Eve