Yleensä projektien lopussa tai viimeisen esityksen jälkeen työryhmän kesken juhlitaan saavutusta. Me Kontulan aika! -porukan kanssa olimme todella juhlamme ansainneet ja niitä vietettiin Kansallisteatterissa viimeisen esityksen päätteksi 18.1.2014 tunteellisen iloisissa merkeissä. Juhlissa on tapana tietenkin kiitellä suuntaan ja toiseen ja pitää koskettavia puheita. Ryhmänne toinen kuopus 9-luokkalainen Saskia antoi meille kaikille kuitenkin isoimman ja koskettavimman kiitoksen koskaan. En aio turhaa selitellä, annetaan laulun puhua puolestaan. Ottakaa siis hyvä asento ja kaiuttimet päälle.
KIITOS SASKIA!
Nää ei oo hyvästit
Anna mun mennä, tehdä omat virheeni.
Anna mun lentää, kantaa taakkani.
Ja haluun löytää oman sieluni.
Ennen teitä sen varmaan kadotin.
Mut, ilman teitä en olis oma itseni.
Ilman teitä en löytäisi kotiini.
Ilman teitä mä vaan itkisin itkuni.
Mut kun mul on teidät löydän itseni.
Tiän et oon ristiriitainen,
mut te autatte mut unohtamaan sen.
Ja tiiän, että mun pitäis kiittää,
mut toivon et tää laulu riittää.
Mut , ilman teitä en olis oma itseni.
ilman teitä en löytäisi kotiini.
ilman teitä mä vaan itkisin itkuni.
Mut kun mul on teidät te paikkaatte haavani.
Annoit mun mennä, oppia virheistäni.
Annoit mun lentää, keventää taakkaani.
Ja haluun löytää oman sieluni,
takataskuuni sen varmaan unohdin.
(Sävel, sanat ja laulu: Saskia Petäjä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti