Elinpiirejä Kansallisteatterin lavalla - haastattelussa teatterikuraattori Pirjo Virtanen!

Elinpiirejä valtasi eilen Kansallisteatterin Omapohja-näyttämön! Näytännöt jatkuvat tänään kahden esityksen merkeissä. Kaikki esitykset ovat jo loppuunmyytyjä, mutta hajapaikkoja voi vielä kysellä ovelta! Nyt Kansallisteatterin esitysten myötä on myös aika lukea koko Reittejä Kontulaan -hankkeen alullepanijan, teatterikuraattori Pirjo Virtasen, mietteitä.

Mistä ajatus Reittejä Kontulaan -hankkeeseen lähti?
Pirjo: Kansallisteatteri toteutti 2012 -2013 pilottihankeen  "Kylä elää"  Pikku Huopalahdessa ja siitä saadut hyvät kokemukset innostivat meitä jatkamaan jalkautumista lähiöön. 

Miksi juuri Kontula?
P: Halusimme kääntää seuraavaksi katseen itään ja Kontulassa ei ollut teatteritoimintaa. Helsingin kaupungin demokratiahanke "Vetoa ja voimaa Mellunkylään" oli hyvä pohja myös kulttuuriprojektin  toteuttamiselle.   

Mikä on yllättänyt sinua eniten koko projektin aikana?
P: On ollut hienoa nähdä miten Kontulan alueen asukkailla on ollut rohkeutta ja valmiutta lähteä mukaan työpajoihin ja teatteriesitysten valmistamiseen. Sekä "Kontulan aika!" -esityksen että "Matkakohteena Kontula" -esityksen jälkeen saatu palaute siitä miten asukkaat ovat nähneet uusin silmin oman kotiseutunsa on ollut rohkaisevaa. Ja tietysti meidän ei-kontulalaisten käsitykset idän suurlähiöstä ovat tosiaan muuttuneet!

Voitko kertoa mitään jatkosta?
P: Alusta asti on ollut selvää, että tällaisen alueprojektin pitää olla riittävän pitkäkestoinen, jotta voidaan saada aikaan tuloksia. Reittejä Kontulaan kolmannen vuoden toiminta päästäänkin käynnistämään heti tammikuussa. Silloin toivomme aloittavamme" Kaikki tiet vievät Kontulaan" (työnimi) valmistelut ja muut ensi vuoden toiminnan muodot.




Pirjo esittelemässä Suurta näyttämöä Elinpiirejä-esityksen nuorille

Mitä Elinpiirejä on antanut sinulle katsojana?
P: Esitys on osoitus näiden nuorten rohkeudesta, uskomattomasta heittäytymisestä ja mahtavasta yhteishengestä! Koskettavaa, hauskaa ja samalla ajatteluttavaa teatteria. Jess!

Keiden toivot näkevän esityksen ja miksi?
P: Toivoisin, että esityksen näkisivät kaikki maamme päättäjät, joiden käsitykset nuorten elämästä ovat jostain vuodelta miekka ja kivi tai nakki ja muusi. Tässä esityksessä nuorten ajatukset ja huolet tulevaisuudesta, heidän vaikuttamisen halunsa ja kannanottonsa haastavat aikuiset hyvällä tavalla. Nuorilla on asiaa, joka päättäjien on syytä kuunnella! He ovat täällä vielä  huomennakin.