Muuttajat-esitys nähdään kahden esityksen voimin Kontulan kirjastossa, eilen 14.10. oli ensimäinen ja tänään 15.10 klo 18 toinen esitys. Kirjaston lukusaliin mahtuu neljäkymmentä katsojaa, ja alamme jakamaan katsojille saapumisjärjestyksessä lippuja, 30 minuuttia ennen esitystä.
Nähdään kirjastolla!
Luetaan nyt kuitenkin esiintyjämme Mahanan mietteitä esityksen teemasta ja sen sanomasta hänelle.
***
Muuttajien ensi-ilta on nyt takanapäin, mikä on päällimmäinen tunnelma?
Mahana: Helpottunut! Edelleenkin jännittää, mutta Kansallisteatterin esitykset jännitti eniten. Ensi-ilta meni mielestäni hienosti! Kansallisteatterissa esiintyminen oli mahtavaa, erilaista kuin missään muualla.
Mahana: No minulla ei esiintymiskokemusta mistään isoista esiintymispaikoista (olen harrastanut aiemmin lausuntaa), ja tietysti ryhmän sisällä kieli on ja oli haaste.
Miltä esiintyminen on tuntunut?
Mahana: Haastavalta, mutta erittäin mukavalta. Minulle tämä on ihan uutta, uusi
kokemus. Alussa olin varovainen, mutta olen iloinen että tulin mukaan.
Mitä vielä haluaisit sanoa esitystä tulemaan katsoville?
Mahana: Viime aikoina on käyty keskustelua rajoista ja niiden sulkemista, olen sitä mieltä että niin ei voi tehdä. Minä en ihmisenä voi olla määrittelemässä toisen hätää. Jos minulla on hyvä olo nyt ja muilla on paha olo, se voi hetkessä kääntyä toisinpäin. Jos en tässä kohtaa ole valmis hyväksymään erilaisuutta ja auttamaan, en voi vaatia apua itsekään jos sitä joskus tarvitsen. Hyvyyttä pitää näyttää nyt yksinkertaisilla tavoilla.
Olen itse elänyt tähän asti muuttajana, mietin edelleen kuka olen, olenko suomalainen vai syyrialainen, vai kuka. Identiteetti on hakusessa monella muuttajalla, ja jos ympäristö ei hyväksy ja osoittaa sormella että "olet erilainen", niin silloin on todella vaikeaa löytää omaa identiteettiään.
Minä koen että hyväksyminen tarkoittaa sitä, että voimme elää sovussa, rauhassa. Silloin kun yhteiskunnalla on samat säännöt, esimerkiksi lain puitteissa, meillä on silloin kaikki hyvin. Eriarvoisuus vahingoittaa ihmisiä eniten.
Toivon että ihmisyys voittaa pahuuden. Olen toiveikas, että tämä esitys auttaa ihmisiä avaamaan silmänsä.
Mitä vielä haluaisit sanoa esitystä tulemaan katsoville?
Mahana: Viime aikoina on käyty keskustelua rajoista ja niiden sulkemista, olen sitä mieltä että niin ei voi tehdä. Minä en ihmisenä voi olla määrittelemässä toisen hätää. Jos minulla on hyvä olo nyt ja muilla on paha olo, se voi hetkessä kääntyä toisinpäin. Jos en tässä kohtaa ole valmis hyväksymään erilaisuutta ja auttamaan, en voi vaatia apua itsekään jos sitä joskus tarvitsen. Hyvyyttä pitää näyttää nyt yksinkertaisilla tavoilla.
Olen itse elänyt tähän asti muuttajana, mietin edelleen kuka olen, olenko suomalainen vai syyrialainen, vai kuka. Identiteetti on hakusessa monella muuttajalla, ja jos ympäristö ei hyväksy ja osoittaa sormella että "olet erilainen", niin silloin on todella vaikeaa löytää omaa identiteettiään.
Minä koen että hyväksyminen tarkoittaa sitä, että voimme elää sovussa, rauhassa. Silloin kun yhteiskunnalla on samat säännöt, esimerkiksi lain puitteissa, meillä on silloin kaikki hyvin. Eriarvoisuus vahingoittaa ihmisiä eniten.
Toivon että ihmisyys voittaa pahuuden. Olen toiveikas, että tämä esitys auttaa ihmisiä avaamaan silmänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti