Kontulan aika! -tekstin synty

Täällä blogissa on puhuttu melko vähän siitä mystisestä seikasta, miten parhaillaan harjoiteltavan Kontulan aika! -näytelmän teksti oikein on syntynyt. Siksi tässä merkinnässä kyseisen näytelmän henkilö Elsa, 71-vuotias eläkeläinen, haastattelee Reittejä Kontulaan -projektin dramaturgia, näytelmäkirjailija Juho Gröndahlia.

ELSA: Päivää, Juho. Niin, miten tällainen näytelmä oikein kirjoitetaan? Kerro resepti.

JUHO: No päivää Elsa, kiva kun kysyit. Yksi Kontulan aika! -näytelmä valmistetaan jotakuinkin näin: ensin täytyy olla Kontulassa, vetää kymmeniä työpajoja, kohdata ihmisiä, lukea historiaa, lukea nettikeskusteluja, lukea uutisia, esittää Batmania, leikkiä muovailuvahalla, lounastaa ostarilla, palloilla kirjastossa, jutella lasten kanssa, jutella aikuisten kanssa, kuunnella, katsella, kävellä, ajatella, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Koota materiaalia ja ajatuksia niin paljon, ettei enää itsekään muista, mistä kaikki on lähtöisin.
Sekoitetaan hyvin ja annetaan muhia, kunnes seoksesta alkaa kurkistella joku itseä kiinnostava henkilö tai tarinanpätkä. Sitten napataan sitä kädestä kiinni ja annetaan sen johdattaa.

ELSA: En aivan ymmärtänyt.

JUHO: Siteeraisin tässä kohtaa erästä näytelmän päähenkilöistä: ”Ei sitä voi kertoa, se pitää kokea.”

ELSA: Se on minun vuorosanani! Ei se ihan noin mene.

JUHO: Oliko sinulla jotain muita kysymyksiä?

ELSA: Sinä et ole kontulalainen.

JUHO: En.

ELSA: Miten kontulalaisista kirjoittaminen sitten oikein onnistui sinulta?

JUHO: Kontulan aika! -näytelmä kertoo toki Kontulasta – siinä avataan runsaasti muun muassa kaupunginosan historiaa. Mutta se kertoo myös ja ehkä ennen kaikkea rakkaudesta, lähtemisestä, jäämisestä, palaamisesta, yhteisöllisyydestä ja ristiriitaisista unelmista. Niitä esiintyy Kontulassa, mutta niitä esiintyy myös minussa, niitä esiintyy kaikissa.

ELSA: Yritätkö sanoa, että me henkilöt olemme yhdentekeviä – että me voisimme olla keitä tahansa?

JUHO: En toki. Te olette kukin aivan omanlaisianne persoonia, vaikka tietysti koettekin samoja tunteita kuin muutkin ihmiset.

ELSA: Mikä sinua erityisesti kiinnosti esimerkiksi minussa?

JUHO: Hmm... Ehdottomuus. Ja menetyksen tuska.

ELSA: Mitä sinä niistä tiedät, senkin eilispäivänä syntynyt?

JUHO: En juuri mitään. Onneksi sinä olet minua viisaampi.

ELSA: Miten se on mahdollista? Sinä olet kirjoittanut minut.

JUHO: Se on sitä teatterin taikaa...

Tulossa: Toinen Kontulan aika! -näytelmän henkilögalleriaan kuuluva hahmo, 37-vuotias liikemies Eino, kertoo esimakua siitä, miltä Kontula näyttää vuonna 2064!