Äänessä lavastaja

Näistä aineksista syntyy Kontulan aika! –näytelmän lavastus.

Lukemista, kuuntelemista.

Ajatuksia, luonnoksia, keskusteluja, puheluita.

Piirtämistä, tiivistämistä. Oivalluksia.

Kysymyksiä.

Käppyräisiä risuja ystävän takapihalta,

harmaata mattoa toisen näytelmän jäämistöstä,

lahjaksi saatua kanaverkkoa.

Kassikaupalla 60 –luvun verhoja ja villapaitoja euron päiviltä.

Rakennusliimaa, karhunlankaa, popniittejä.

Lakanakangasta kaksion pinta-alan verran.

Kevyttasoitetta, niittejä, ruuveja, rimaa.

Sinistä rakennusmuovia toisen kaksion verran.

Rautalangasta vääntämistä, roudaamista, rakkautta.

Roinaa, romua, tavaraa.

Ompelukone rikki, neula hukassa, teippi toisessa huoneessa.

Sormet liimassa, tee kiehumassa

omassa pajassa, pannuhuoneessa.

Pala kerrallaan kasataan, pikkuhiljaa.

Harjoitusten sekaan heitetään.

Kokeillaan, puretaan, muokataan.

Ollaan suossa - Ei olla suossa.

Ollaan menneessä, mennään tulevaan.

Pohditaan.

Varjoissa lepakoita synnytetään.

Leikitään.

Kaltevaalla pinnalla vähän jännitetään.

Selvitään.

Tehdään, mennään. Toimitaan.

Autetaan.

Lavastaja kiittää työryhmää sinnikkyydestä, rohkeudesta ja auttavista käsistä. Vinkeistä, vihjeistä, ideoista.

Yhdessä kun tehdään, niin hyvä tulee.

Lavastaja Jonna työssään HYL:n pannuhuoneessa.