Reittejä Kontulaan -projekti on päättynyt!

Aloitin tämän blogkirjoituksen tekemisen kaksi viikkoa sitten, enkä saanut silloin aikaiseksi muuta kuin tuon otsikon. Kolmeen vuoteen on sisältynyt paljon ja henkisen tilinpäätöksen tekeminen siitä tuntuu haastavalta. Ehkä mitään suurempaa selontekoa ei juuri nyt kaivatakaan. Kaikki opitut asiat, huomiot ja muistot ovat selkärangassa ja nahassa.

Aloittaessani taiteellisena suunnittelijana syksyllä 2013 en vielä tiennyt, että saan tehdä työtä alueella kolmen vuoden ajan. Se toki vaikutti kaikkeen tekemisiimme, ensimmäisenä vuonna halusimme yrittää tavoittaa kaikki ja kaiken. Toisena vuotena saimme tekemiselle rauhaa ja rajasimme kohderyhmää ja paikkaa. Viimeisenä vuonna rauhaa oli vielä enemmän, kohderyhmäkin oli vielä tarkempi. Tiedän palautteidemme perusteelle, että projekti on antanut meidän osallistujillemme paljon. Se on myös kasvattanut minua taiteilijana, sillä se on opettanut minulle paljon siitä, mitä taide voi olla kun se viedään pois laitoksesta, ulos ihmisille käyttöön, iloksi ja avuksi normaalissa elämämässä. Että se taide ei olisi jotakin joka on etäällä omasta arjesta. Että taide voi olla tapa hahmottaa maailmaa.

Taideprojektin onnistumisen mittarina tuntuu usein olevan määrät ja luvut, kuinka monta ihmistä on milloinkin tavoitettu. Numerot eivät todella kerro kaikkea, mutta onhan ne hauskoja. Kolmen vuoden aikana olemme pitäneet 82 työpajaa, tehneet 4 esitystä, pitäneet 102 harjoitusta, puvustaneet 71 esiintyjää, pystyttäneet teltan 9 kertaa, purkaneet teltan 9 kertaa, tuoneet näyttämölle 10 Alexander Stubbia, ostaneet 38 banaania ja juoneet kahvia 9,8 litraa per henkilö per vuosi.

No jaa, nämähän nyt on ihan omasta päästä, mutta (toivottavasti) tarkempia numeraaleja ja analyysiäkin Reittejä Kontulaan -hankkeesta on vielä luvassa. Aalto yliopiston maankäyttötieteiden tutkija Johanna Lilius työstää parhaillaan tutkimusta hankeen vaikutuksista alueella. Julkaisun odotetaan valmistuvan keväällä 2016. Meillä on ehkä siis tiedossa vielä yhdet juhlat kontulalaisten kanssa.

Tykkään listoista. Niinpä päätin listata kaikki taiteilijat ja muut työntekijät, jotka ovat olleet töissä tai harjoittelussa tai jotenkin antaneet merkittävän panoksensa tai työaikaansa Reittejä Kontulaan -projektille:

Amanda Manner, kuvataidetyöpajojen ohjaaja ja Kontulan aika! -esityksen puvustaja
Laura Ikonen, liikeilmaisun työpajojen ohjaaja ja Kontulan aika! -esityksen koreografi
Antti Wuokko, äänityöpajojen ohjaaja ja äänisuunnittelija Kontulan aika!-esityksessä, valokuvaaja ja säveltäjä Elinpiirejä-esityksessä
Roosa Vaverka, projektin ensimmäisen vuoden tuottaja
Heidi Teerni, tuotantoharjoittelija Kontulan aika! -esityksessä
Jouni Keltakangas, tarpeistonhoitaja Kontulan aika! -esityksessä
Matias Tähtinen, valokuvaaja Kontulan aika! -esityksessä
Dina Frolova, maskeeraaja Kontulan aika! -esityksessä
Eedi Tjurin, maskeeraaja Kontulan aika! -esityksessä
Hanna Mäkelä, maskeeraaja Kontulan aika! -esityksessä
Sami Heino, maskeeraaja Kontulan aika! -esityksessä
Tomi Blåberg, maskeeraaja Kontulan aika! -esityksessä
Neea Ahonen, maskeeraaja Kontulan aika! -esityksessäJuhani Saari, äänityöpajojen ohjaaja ja äänisuunnittelija Kontulan aika! sekä Muuttajat-esityksissä
Jonna Kuittinen, kuvataidetyöpajojen ohjaaja, Kontulan aika!, Matkakohteena Kontula, Elinpiirejä -esitysten lavastaja-puvustaja
Jukka Heiskanen, apulaisohjaaja Matkakohteena Kontula ja Elinpiirejä -esityksissä
Ville Kekäläinen, graafikko ja työpajaohjaaja Elinpiirejä-esityksessä
Talvikki Eerola, työpajaohjaaja Pidetään juhlat! -projektissa
Sonja Hautala, maskeeraus Muuttajat-esityksessä
Reetta Hiltunen, maskeeraus Muuttajat-esityksessä
Essi Karjalainen, maskeeraus Muuttajat-esityksessä
Senni Kultalahti, maskeeraus Muuttajat-esityksessä
Tuisku McLees, maskeeraus Muuttajat-esityksessä
Inari Sepponen, maskeeraus Muuttajat-esityksessä
Katriina Suominen, maskeeraus Muuttajat-esityksessä
Netta Tuominen, maskeeraus Muuttajat-esityksessä 
Tomi Flyckt, lavastaja Muuttajat-esityksessä
Jesse Vinnari, näyttelijä Muuttajat-esityksessä
Hilppa Lampi, koreografi Muuttajat-esityksessä ja Kiitos-teoksen ohjaaja
Sofia Valli, tuotantoassistentti vuodesta 2014 eteenpäin
Tiia Ketonen, viestinäharjoittelija syksyllä 2015
Krista Mäkinen, graafikko ja valokuvaaja
Neena Villberg, valokuvaus
Harri Kejonen, valosuunnittelija
Eetu Hiltunen, valo-ajaja
Jukka Vuokko, esitysten tekninen tuki
Pirjo Virtanen, teatterikuraattori
Juho Gröndahl ja minä itse, koko ajan, joka paikassa, tekemässä hyvin paljon asioita.

Eli 38 ihmistä plus minä. Huh. Ilman tätä ihmisjoukkoa koko Reittejä Kontulaan -hanke ei olisi ollut niin onnistunut kuin se nyt on. Kiitos, te taitavat ihmiset.

Ja koska listat ON kivoja niin tässä yhteistyökumppanit, joiden kanssa olemme vuosien aikana tehneet jonkinlaista yhteistyötä.

Kontula-talo ja Kontulakeskus/ Larri Helminen

Kontupiste/ Jani Suonperä

Kulttuuripiste

Lähiöasema/ Jaana Pylkkänen

Vetoa ja Voimaa Mellunkylään -verkosto

Mikaelin seurakunta

Kontulan eläkeläiset ry

Helsingin yhteislyseo

Vesalan yläkoulu

Vesalan alakoulu

Keinuntien alakoulu

Kontulan alakoulu

FC Kontu

Mellunmäki seura ja kulttuuritila Mellari

Asukastila Mylläri

Kontulan kirjasto

Nuorten toimintakeskus Luuppi

Kontulan Symppis

Kontulan monipuolinen palvelukeskus

Lila ry:n Taidekuuri Kontulassa

MiMi-projekti

D-asema

Kontulan huolto

Kivikon asukastalot

Leikkipuisto Naapuri

Kontufestarit

TeKo-ryhmä

Kontulan Martat

Kontulan Lions Club

Kontulan näprääjät

Vesalan pienkiinteistöyhdistys

African Care

Irakin naiset ry

Kontulan somalit ry

Hieno lista tämäkin! Kiitos kaikille teille avusta, tuesta ja hyvästä vastaanotosta alueella. Mitäänhän ei olisi ollut ilman teitä, avuliaita ja avoimia ihmisiä alueella. Hienointa ja upeinta projektissa on olleet juuri ihmiset. Olen vilpittömän iloinen kaikista kohtaamisista kolmen vuoden aikana. Ja kun sanon kaikkia, tarkoitan kaikkia. Niitä, jotka ovat saaneet kupillisen kahvia meiltä aamutuimaan metron 27-vuotisjuhlissa tietämättä olleenkaan mikä hitto on Reittejä Kontulaan -hanke. Niitä, jotka ovat osallistuneet jokaiseen projektiimme, jokaiseen esityksemmee, jokaiseen työpajaan. Ja niitä, jotka ovat antaneet omaa työaikaansa auttaakseen meitä. Ja kaikkia joiden ”osallistumisintensiteetti” on ollut kaikkea tältä väliltä.

Reittejä Kontulaan -projektin päätösiltamissa sai lähettää joulukorttiterveisiä maunulalaisille tuleville projektilaisille. Kukin sai kirjoittaa korttiinsa mitkä tahansa terveiset ja me projektin postimiehet toimitamme ne perille sattumanvaraisesti valituille asukkaille.

Vuonna 2016 me alueprojektin tiimin kanssa jatkamme matkaa seuraavalle asuinalueelle, Maunulaan. Maunulan maisema -hanke on lähtökohtaisesti kolmivuotinen ja minulla on onni ja autuus jatkaa sen taiteellisena suunnittelijana. Ja onni ja autuus on myös saada työparikseni Juho Gröndahl, joka luultavasti tämänkin tekstini kirjoitusvirheet vielä korjaa.

Viimeisenä tekona haluan lahjoittaa sinulle, arvoisa lukija, aarteen. Tämän aarteen on voinut saada myös haltuunsa jo juhlaviikolla  jos on luovinut tiensä Kontulan aarteen metsästyksen läpi.  

Tarvitset paperia ja kynän.
Kirjoita nimesi paperille.
Ympäröi se sydämin,
isoin ja pienin,
niin kuin ihastuksen kohteet kouluvihoissa.

Taittele paperi kokoon
ja kätke aarteesi varmaan paikkaan,
josta sinä tai joku muu
voi sen jonain päivänä löytää.
 
Sinä olet aarre.

VIIMEISEN KERRAN, KIITOS ja mukavaa joulunodotusta kaikille! Tervetuloa moikkaamaan meitä seuraavan kolmen vuoden ajan sinne Maunulaan.

Terveisin

Eveliina

Reittejä Kontulaan -projektin taiteellinen suunnittelija

PS. Muistattehan, että Reitin varrelta -valokuvanäyttely on esillä Kontulan kirjastossa 7.12. saakka!

Kontulan juhlaviikon tapahtumia ja tunnelmia

Kontulan juhlaviikko on lähtenyt käyntiin rytinällä. Maanantaina Kontulan kirjastossa avattiin Reitin varrelta-valokuvanäyttely, joka kertoo kuvien ja videoiden kautta mitä kaikkea Reittejä Kontulaan-projekti on kolmen vuoden aikana tehnyt. Valokuvanäyttely on esillä joulukuun alkuun saakka kirjaston aukioloaikojen mukaan, joten näyttelyyn ehtii vielä mukavasti.

Maanantaina alkoi myös Kontulan aarteen metsästys. Kartan jahtia varten voi tulostaa blogistamme tai hakea Kontulan kulttuuripisteeltä, Kontulan kirjastolta, Kontulan lähiöasemalta tai Kontulan palvelukeskuksen infosta. Karttaan on merkitty seitsemän paikkaa, joista jokainen antaa vihjeen kohti seuraavaa aarretta. Suurin aarre löytyy viimeisestä paikasta.

Tiistai-iltana Kontulan ostarilla oli avoimet harjoitukset Kiitos-teoksesta, jonka ensi-ilta on lauantaina Päätösiltamien yhteydessä. Viikko jatkuu aarteen metsästyksen parissa ja perjantaina Kontulan teatteri esittää viimeisen Unta unen sisällä-esityksen Vesalan Aarrepuistossa. Viikko huipentuu Päätösiltamiin, jotka järjestetään Kontulan ostarilla sijaitsevassa Wanhassa Postissa. Iltamat alkavat kuudelta, mukaan iloista mieltä ja pientä syötävää.

Kontulan aarteen metsästys

Tänään käynnistyy Kontulan juhlaviikko ja KONTULAN AARTEEN METSÄSTYS!

Kontulan aarteen metsästys on peli, joka pystytetään Kontulaan juhlaviikon ajaksi 9.–14.11. Aarrejahdin voi suorittaa ryhmässä tai yksin. Löytyvät aarteet ovat nuorille ja aikuisille suunnattuja, mutta lapset voivat olla mukana aarteen etsinnässä aikuisen kanssa.

Aloita jahti hakemalla kartta Kontulan Kulttuuripisteeltä, Kontulan kirjastolta, Kontulan Lähiöasemalta tai Kontulan palvelukeskuksen infosta. Voit myös ladata ja tulostaa sen tästä linkistä.

Aarrekarttaan on merkitty kuusi paikkaa eri puolilta Kontulaa. Jokaisesta paikasta löytyy pieni tehtävä sekä tarkemmat ohjeet seuraavalle etapille. Vain käymällä läpi jokaisen rastin tehtävät voit saada haltuusi suurimman aarteen.

Rastit kannattaa suorittaa numerojärjestyksessä. Lähde mukaan aarrejahtiin, saatat yllättyä lopputuloksesta!

Haastattelussa TeKo-ryhmän tuottaja Marko Lumikangas

Teatteri Kontula eli tuttavallisemmin Teko on Reittejä Kontulaan-projektin työpajoista syntynyt itsenäinen harrastajateatteriryhmä. Kuluvan syksyn aikana he ovat harjoitelleet Edgar Allan Poen näytelmää Unta unen sisällä ja ensi-ilta oli 30.10. Nyt ensi-illan jälkeen tuottaja Marko Lumikangas kertoo ryhmän kuulumisia. 

Miten ryhmän syksy on sujunut?

Aloitimme syyskuun alussa TeKo-ryhmän tapaamisella, silloin tämä Poe-esitys nousi esille. Sain myytyä idean muille ja siitä alkoi sitten varsinainen työstäminen. Jokainen on saanut tehdä osansa, joko kääntämällä tekstiä alkukielestä ja/tai olemalla esityksessä mukana. Ja tottakai paljon muussakin. Aikataulu on ollut melko tiukka, mutta tekemisen tahto on ollut kokoajan läsnä.

Mikä on sinun roolisi työryhmässä? Mitä teet?

Olin alunperin idean isänä, oikeastaan myyntimiehen roolissa siis. Sovimme että olen tässä käytännössä tuottajan roolissa, katsomassa että esitys toteutuu sellaisena kuin alussa halusimme. Olen mukana itse esityksessä ja olen ohjannut siitä osan, lisäksi mainostus, pressimatsku ja suuri osa esityksen tarvikkeista on tullut minun kauttani. Pienessä ryhmässä jokainen tekee monipuolisesti, kysymys on paremminkin ajasta ja omista vahvuuksista.

    

Miksi juuri Edgar Allan Poen Unta unen sisällä-näytelmä?

Teksti on riittävän wanhaa, ettei esityslupia tarvitse miettiä. Lisäksi Edgar Allan Poe on aina minua ja muitakin TeKo-ryhmäläisiä viehättänyt, enkä muista ainuttakaan esitystä nähneeni, varsinkaan Suomessa. Meille aloittelevana harrastajaryhmänä tässä oli minusta tietty mahdollisuus siis myös erottua ja tässä olemme minusta hienosti onnistuneetkin. 

Missä esitystä on harjoiteltu ja miten harjoitukset ovat menneet?

Esitystä on harjoiteltu Kontulassa ja Kivikossa, kiitos ystävällisten ja toimivien asukastilojen. Lisäksi loppuvaiheessa myös paikan päällä Aarrepuistossa, säätilojen mukaan. Harjoitukset ovat aina oma juttunsa, välillä kulkee paremmin, välillä taas vähemmän paremmin.

    

Miten päädyitte esittämään näytelmän ulkona, Aarrepuistossa?

Koska meillä ei ole omaa varsinaista esitystilaa, Aarrepuisto antaa tähän hyvän mahdollisuuden. Lisäksi pimeä syysilta, virtaavan veden liplatus ja goottilainen kauhu on kyllä paras yhdistelmä, lavastus on ollut jatkuvasti valmiina. Hienoa että myös koko ryhmä on ollut innoissaan esityspaikasta, vaikka ainahan riskejä ulkona esittämiseen liittyy.

Ensimmäiset esitykset ovat takana, millaiset tunnelmat?

Onnistuneen ensi-illan jälkeen kaikki olivat ansaitusti erittäin ylpeitä itsestään, mikä lienee se paras kiitos, aina. Myös yleisöä on ollut paljon enemmän mitä osasimme odottaa ja saamamme palaute on ollut myös rohkaisevaa. Ja mikä parasta, joitakin on jopa vähän pelottanut esityksen sisältö, eli tämäkin puoli esityksestä on huomattu.

Esitykset:

pe 6.11.2015 klo 19.00

la 7.11.2015 klo 19.00

pe 13.11.2015 klo 19.00 

Vesalan Aarrepuisto, vapaa pääsy.

Tunnelmia Kiitos-teoksen harjoituksista

Kiitos-teos on osa Kontulan juhlaviikkoa. Muistutuksena, tiistaina 10.11. klo 18 avoimet harjoitukset ja ensi-ilta lauantaina 14.11. klo 18 Kontulan ostarilla.

Kutsu päätösiltamiin

Kansallisteatterin vuonna 2013 alkanut Reittejä Kontulaan -hanke päättyy tänä syksynä.
Kolmen vuoden aikana olemme toteuttaneet asukkaiden kanssa neljä laajempaa esitystä,
lukuisia työpajoja sekä useita tempauksia ja tapahtumia.

Tahdomme kiittää Kontulan ja koko Mellunkylän asukkaita näistä kolmesta vuodesta ja
koota vielä kerran yhteen hankkeeseen osallistuneita ihmisiä. Siksi järjestämme päätösiltamat
lauantaina 14.11. klo 18 asukastila Wanhassa Postissa (Kontulatalo, Kontulan
ostoskeskus, Keinulaudankuja 4). Sydämellisesti tervetuloa!

Ilta alkaa ulkona esitettävällä liikkeellisellä ihmisteoksella “Kiitos”, minkä jälkeen siirrymme
sisätiloihin. Tule mukaan tapaamaan ihmisiä, muistelemaan hankkeen vaiheita ja nauttimaan
ohjelmasta ja tunnelmasta! Tuo mukanasi hyvää mieltä sekä jotakin pientä syötävää
jaettavaksi.

Toivomme vastausta kutsuun sähköpostitse osoitteeseen reittejakontulaan@gmail.com
tai puhelimitse numeroon 050 382 6323.

Esiintyjien kertomaa: osa 5

Muuttajat-esitykset ovat tältä erää ohitse, suuri KIITOS kaikille katsojille niin Kansallisteatterissa, Kontulan palvelukeskuksessa, Kontulan kirjastossa, Myllärissä kuin Mellarissakin! Oli hienoa jakaa kanssanne tämä esitys.


Vaikka esitykset ovat nyt paketissa, halusimme kuitenkin vielä nostaa esille seitsemännen esiintyjämme, esityksen maalauksista vastanneen Marian. Maria kuvitti esityksen tapahtumia livenä koko esityksen ajan, maalaten lavasteina toimiviin pahvilaatikkoihin. Hänen kiehtovat maalauksensa loivat lavalle oman tunnelmansa ja toimivat suoraan myös rekvisiittana. Marian haastattelua on tehty sekä ennen esitysten alkua että sen jälkeen.

***

Miten päädyit mukaan Muuttajat-projektiin?

Maria: Ystäväni osallistui (Reittejä Kontulaan -hankkeen) viime projektiin ja hän kertoi tästä mahdollisuudesta. Olen ammatiltani lavastaja joten olin kiinnostunut lavastuksesta ja ajattelin että voin myös saada tietoa suomalaisesta teatterista. Että tämä olisi jotain uutta.




Toimit esityksessä livepiirtäjänä, miltä se on tuntunut?

Maria: Se on minulle mielenkiintoista. Voin piirtää omassa tyylissäni ja se on hienoa. Saan ideoida paljon myös itse. Ei ole vaikeaa. Piirtäessäni olen sisällä omassa maailmassani ja ajatuksissani.

Onko se haastavaa?

Maria: Livepiirtäminen tuntuu hyvältä, jos on tarpeeksi aikaa, jos taas on kiire, täytyy tehdä yksinkertaisimpia kuin haluaisin. Yksityiskohdat vievät enemmän aikaa. Laatu riippuu käytettävissä olevasta ajasta. Kauniimpia tulee jos aikaa on enemmän. Haluan tehdä samalla, hyvällä laadulla joka kerta. On tärkeää miltä (maalaukset) näyttää katsojille.

Kun täytyy osallistua näytelmään, ja mennä esiintymään se on vaikeaa. Piirtäminen ja esiintyminen ovat aivan eri asioita.




Millaisesta taiteesta itse pidät?

Maria: Kuvataide aloilla kaikki kiinnostaa, myös nykytaide. Ihailen kuitenkin myös vanhoja venäläisiä lavastemaalareita, kuten esimerkiksi Léon Bakstia ja Alexander Golovinia. Lisäksi olen kiinnostunut grafiikasta ja kirjojen kuvittamisesta.

Muuttajat-kiertue on nyt ohi, miltä kiertue tuntui?

Maria: Hyvältä. Oli yllättävää miten paljon ihmisiä tuli katsomaan, se on hyvä. Oli myös mielenkiintoista kun he näkivät maalaukseni niin läheltä.
Paikka ei hirveästi vaikuttanut maalaamiseeni, koska työt olivat samoja.

Muuttajien viimeiset esitykset 17.10 ja 19.10!

Muuttajat-kiertueesta ovat jäljellä kaksi viimeistä esitystä, niistä ensimmäinen nähdään huomenna, lauantaina 17.10 klo 14 asukastalo Myllärissä ( Myllypuron ostoskeskus, Kiviparintie 2 J), ja jälkimmäinen maanantaina 19.10 klo 18 kulttuuritila Mellarissa (Mellunmäki, Korvatunturintie 2).


Esitystilojen rajallisen paikkamäärän vuoksi, jaamme esitystä katsomaan tuleville tulojärjestyksessä (maksuttomia!) paikkalippuja. Lippujen jako aloitetaan 30 minuuttia ennen esitystä. Tasapuolisuuden nimissä emme ota ennakkovarauksia. Tämä koskee sekä Myllärin että Mellarin esityksiä.

Tule siis ajoissa paikalle, nähdään!

 

Muuttajat-esitys on ollut esillä myös mediassa: täältä löydät Helsingin Sanomien 5.10. julkaistun artikkelin, ja täältä Imagen uuden kulttuuriblogin postauksen 6.10.

Esiintyjien kertomaa osa 4

Muuttajat-esitys nähdään kahden esityksen voimin Kontulan kirjastossa, eilen 14.10. oli ensimäinen ja tänään 15.10 klo 18 toinen esitys. Kirjaston lukusaliin mahtuu neljäkymmentä katsojaa, ja alamme jakamaan katsojille saapumisjärjestyksessä lippuja, 30 minuuttia ennen esitystä.

Nähdään kirjastolla!

Luetaan nyt kuitenkin esiintyjämme Mahanan mietteitä esityksen teemasta ja sen sanomasta hänelle.

***

Muuttajien ensi-ilta on nyt takanapäin, mikä on päällimmäinen tunnelma?

Mahana: Helpottunut! Edelleenkin jännittää, mutta Kansallisteatterin esitykset jännitti eniten. Ensi-ilta meni mielestäni hienosti! Kansallisteatterissa esiintyminen oli mahtavaa, erilaista kuin missään muualla.

Mitä odotat kiertueelta?

Mahana: Toivon että ihmisiä tulisi suurina joukkoina katsomaan. Minun mielestäni viesti tässä esityksessä on sellainen, että jokainen voi saada siitä jotain itselleen.

Toivon aina, että ihmiset suhtautuisivat toisiinsa ensisijaisesti ihmisinä, ehkä tämä esitys avaa joidenkin silmiä. Vaikka ollaan erilaisia, ollaan samanarvoisia.

 Mikä tässä projektissa on tuntunut parhaimmalta?

Mahana: Ryhmän henki. Mutta myös projektin merkitys. Käsikirjoitus käsittelee hyvin ihmisten liikkuvuutta, toisten kanssa toimeen tulemista ja myös ihmisten eriarvoisuutta. Mielestäni aihe ei ole "ajankohtainen" niin kuin sanotaan, vaan tämä teema on aina läsnä, ei se muutu.

Mikä on ollut haastavaa?

Mahana: No minulla ei esiintymiskokemusta mistään isoista esiintymispaikoista (olen harrastanut aiemmin lausuntaa), ja tietysti ryhmän sisällä kieli on ja oli haaste.

Miltä esiintyminen on tuntunut?

Mahana: Haastavalta, mutta erittäin mukavalta. Minulle tämä on ihan uutta, uusi kokemus. Alussa olin varovainen, mutta olen iloinen että tulin mukaan.

Mitä vielä haluaisit sanoa esitystä tulemaan katsoville?

Mahana:  Viime aikoina on käyty keskustelua rajoista ja niiden sulkemista, olen sitä mieltä että niin ei voi tehdä. Minä en ihmisenä voi olla määrittelemässä toisen hätää.  Jos minulla on hyvä olo nyt ja muilla on paha olo, se voi hetkessä kääntyä toisinpäin. Jos en tässä kohtaa ole valmis hyväksymään erilaisuutta ja auttamaan, en voi vaatia apua itsekään jos sitä joskus tarvitsen.  Hyvyyttä pitää näyttää nyt yksinkertaisilla tavoilla.

Olen itse elänyt tähän asti muuttajana, mietin edelleen kuka olen, olenko suomalainen vai syyrialainen, vai kuka. Identiteetti on hakusessa monella muuttajalla, ja jos ympäristö ei hyväksy ja osoittaa sormella että "olet erilainen", niin silloin on todella vaikeaa löytää omaa identiteettiään.

Minä koen että hyväksyminen tarkoittaa sitä, että voimme elää sovussa, rauhassa. Silloin kun yhteiskunnalla on samat säännöt, esimerkiksi lain puitteissa, meillä on silloin kaikki hyvin. Eriarvoisuus vahingoittaa ihmisiä eniten.

Toivon että ihmisyys voittaa pahuuden. Olen toiveikas, että tämä esitys auttaa ihmisiä avaamaan silmänsä.

Muuttajat Kontulan kirjastossa 14.-15.10.

Ensimmäinen kiertue-esityksemme Kontulan palvelukeskuksessa sujui mainiossa tunnelmassa. Kiitos lauantaisen esityksen yleisölle! Yleisöä olikin runsaasti yli odotusten, kiitos kärsivällisyydestä myös seisomapaikkalaisille.



Kuva napattu heti Muuttajien ensi-illan jälkeen maanantaina 5.10! Kuva: Neena Vilberg

Seuraavaksi Muuttajat-kiertue suuntaa Kontulan kirjastoon kahden esityksen voimin. Esityksen voi nähdä kirjastolla keskiviikkona 14.10 klo 18 ja torstaina 15.10 klo 18. Kirjaston rajoitetun yleisömäärän vuoksi jaamme esitystä katsomaan tuleville tulojärjestyksessä paikkalippuja. Lippujen jako aloitetaan kirjastolla 30 minuuttia ennen esitystä. Kirjaston katsomoon mahtuu neljäkymmentä katsojaa. Tasapuolisuuden nimissä emme ota valitettavasti ennakkovarauksia. Tule siis ajoissa paikalle, nähdään kirjastolla!

Esiintyjien kertomaa osa 3

Olemme lukeneet jo Omarin, Margitin ja Yiccin ajatuksia Muuttajat-esityksen tekoprosessista ja teatterista yleensä, nyt kysyimme neljännen esiintyjämme Hamedin tuntemuksia entisestään lähenevän ensi-illan alla.

***

Miltä tuntuu nyt kun kohta on ensi-ilta?

Hamed: Minulla on hyvä fiilis, monta ihmistä jotka tunnen, tulee katsomaan esitystä. Kaikki ovat kyselleet mikä rooli mulla on ja haluaa tulla katsomaan kun näyttelen. Muutama päivä sitten harjoituksissa jännitti, kun oli ihmisiä katsomassa, nyt ei jännitä, olen vain iloinen esityksistä ja roolista.

Mikä on tuntunut projektissa parhaimmalta?

Hamed: Ihmiset ja tämä rooli, monet ovat sitä paitsi sanoneet että puhun jo hyvää suomea.

Millainen tunnelma harjoituksissa on ollut?

Hamed: Mulla on ollut hauskaa. Joskus olen ollut väsynyt kun tulen harjoituksiin, mutta sitten kun alamme harjoittelemaan väsymys menee pois  ja tulee hyvä fiilis.

Mitä ajattelet teatterista?

Hamed: Se on hienoa! Olen iloinen että pääsen näyttelemään, tämä on ollut myös vaikeaa, mutta olen iloinen että olen täällä parhaiden ihmisten kanssa.

Mikä on ollut haastavaa?

Hamed: Tekstin oppiminen, nyt juuri mikään ei ole vaikeaa, muut auttavat.

Mitä toivot että katsojat saavat esityksestä?

Hamed: Mä olen iloinen että kaikki kaverit tulee katsomaan. Joskus ihmiset ajattelee että mä vain tulin tänne nauttimaan, mutta haluan näyttää että pärjään itse, ja haluan tehdä täällä töitä.

Esiintyjien kertomaa osa 2

Reilu viikko ensi-iltaan ja nyt on aika kuulla taas uuden esiintyjän mietteitä. Tällä kertaa vuorossa on Yicci. Hänen kanssaan puhuimme paitsi projektista, myös teatterin tekemisestä yleensä. Koska teatteria hän rakastaa.

***

Miltä tuntuu nyt kun esitykseen on enää vähän yli viikko?

Yicci: Olen vielä hieman huolestunut, koska tuntuu että kaikki eivät vielä täysin tiedä mitä tehdä, mutta toivotaan että kaikki menee hyvin. Mutta ensi-ilta ei jännitä.

Miltä tämä projekti on tuntunut?

Yicci: Mielenkiintoiselta, haluaisin jatkaa, koska rakastan teatteria, se on harrastukseni.

***

Oletko tehnyt teatteria ennen?

Yicci: Olen, sekä Suomessa että kotimaassani.

Miksi rakastat teatteria?

Yicci: Silloin voin vaihtaa oman elämäni jonkun toisen elämään, voin olla mitä vain haluan.  Teatterin tekeminen on romanttista!



Kuvat: Neena Villberg
 

Entä millaisesta teatterista itse pidät?

Yicci: Kaikenlaisesta, mutta eniten pidän realistisesta teatterista, vaikka hauskaakin voi olla.

Miltä esiintyminen sinusta tuntuu?

 Yicci: Ihanalta, se on unelmani. En ole teatteria opiskellut, vaikka olisin halunnut, mutta äiti sanoi että "sillä ei tienaa, ota kirja käteen."

***

Mikä esityksen tekemisessä on ollut haastavaa?

Yicci: Kun koko ajan pitää muuttaa kaikkea mitä olemme harjoitelleet, se on minusta tylsää,  vaikka totta kai minä ymmärrän että niin täytyy tehdä.

Mitä toivot katsojien saavan tästä esityksestä?

Yicci: Tässä on hyvä, ajankohtainen teema. Toivon että ihmiset nauravat, ovat iloisia, ja suosittelevat tätä toisille. 

Haastattelussa Muuttajat-esityksen äänisuunnittelija Juhani Saari

Miten tulit mukaan Reittejä Kontulaan -projektiin?

Juhani: Ohjaaja Eveliina Heinonen soitti. Hän oli käynyt katsomassa DanceAbility Finlandin esityksen Aurora Borealis vuonna 2012, johon tein äänet. Eveliina piti näkemästään ja pyysi mukaan ensin Kansallisteatterin nuorten ryhmään projektiin ja sen jälkeen mukaan Kontulan aika -esitykseen.

 

 

 

 Mikä on sinun roolisi ryhmässä?

Juhani: Äänisuunnittelija, mutta tässä projektissa rooli on ehkä hiukan normaalia laajempana, kuin vain pelkkä ”normi” äänisuunnittelija. Tähän mennessä olen vetänyt vain yhden äänenavauksen, mutta ehkä esityksien alla niitäkin tulee lisää. Erityisesti näyttelijöiden tukeminen kaikin mahdollisin keinoin: esimerkiksi ääninauhojen, joille on luettu repliikit suomeksi, tekemisellä näyttelijöille tueksi. Äänisuunnittelijan rooli siis varsin laajalla skaalalla.

 

Oletko ennen ollut mukana yleisötyöhankkeissa?

Juhani: En ole ollut – ennen Kontula-projektia – mutta kyllä tässä on ihan oma virityksensä. Kun mukana on harrastelijanäyttelijöitä, pysyy yllä teatterin tekemisen tuoreus. Tykkään ja viihdyn.

 

 

Millaisia haasteita muuttuvat esityspaikat tuovat sinun työhösi?

Juhani: Kaikenlaisia pieniä jännitysmomentteja. Kiertue-esityksissä on melkein joka kerta eri PA-laitteisto, niin se tuo omat pienet haasteensa, mutta se kuuluu asiaan.

Mikä on parasta tässä projektissa ja työryhmässä?

Juhani: Mahtava meininki, porukan yhteishenki on aivan loistava. Hienoja tyyppejä mukana.

Kenen toivot näkevän tämän esityksen?

 

Juhani: Tietenkin kaikkien pitäisi nähdä, mutta tekisi mieli sanoa että
perussuomalaisia ja kaupungin päättäjiä sankoin joukoin.

Esiintyjien kertomaa

Muuttajien ensi-iltaan on aikaa alle kolme viikkoa ja on tullut aika kuulla esiintyjiä itseään. Mitä he ajattelevat edessä häämöttävästä ensi-illasta? Mikä projektissa on ollut parasta ja mikä vaikeinta? Näihin kysymyksiin vastaavat nyt esityksen näyttelijät Omar ja Margit.


***

Miltä tuntuu nyt kun ensi-iltaan on aikaa kolme viikkoa?

Omar: Tuntuu erittäin positiiviselta ajatukselta mennä lavalle, esiintyä ja ylipäänsä osallistua tällaiseen projektiin. Tämä on ensimmäinen teatterikokemukseni Suomessa, mutta aiempaa kokemusta kuitenkin löytyy.

Margit: Enää ei jännitä niin paljon kuin harjoitusten alussa, tämä ryhmä on kuin iso perhe, toisilta saa tukea vaikka jännittäisi. Porukka on tosi rentoa.
Mutta totta kai ensi-ilta jännittää. Mitä jos vuorosanat unohtuvat?


Mikä projektissa on ollut parasta?

Omar: Tämä yhteisö, kaikki ovat ystävällisiä ja kannustavat, heidän kanssaan jaksaa tehdä!

Margit: Näytteleminen itsessään on ollut parasta, tämä kun on ihan oikeaa näyttelemistä. Lisäksi käsikirjoitus on omaperäinen. Näiden lisäksi parasta ovat porukka, ohjaaja...

Mikä on ollut haastavaa?

Omar: Kieli.
Margit: Vuorosanojen oppiminen!



Mitä toivot katsojien saavan esityksestä?

Omar: Toivon että he saavat onnistuneen kokemuksen, tämä on vienyt aikaa ja voimia, mutta olen koko ajan innokkaammin ja innokkaammin mukana. Harmittaa kun tämä loppuu ja porukka hajaantuu erilleen. Toivon että tällaisia projekteja tulee lisää. Tämä teema koskettaa kaikkia.

Margit: Nautinnollisen teatterikokemuksen.

Muuttajat - näytelmä ihmisen paikasta ja rajoista

 

Miksen mä nähnyt sua heti kun mä tulin?
- Mä alan varmaan sulautua ympäristöön
tai miten se suomeksi sanotaan
- Miksi sä olet täällä?
- Mä sanoin jo. Mä odotan.

 

 

Kuvat: Neena Villberg

TeKo-ryhmän syksyn ensimmäinen tapaaminen TÄNÄÄN klo 18!

Teatteri Kontula eli TeKo-ryhmä oli Reittejä Kontulaan -projektin ensimmäisen ja toisen toimintavuoden aikana syntynyt innokas harrastajaryhmä. Kevään 2015 toimintamme tarkoituksena oli miettiä teatteria erilaisissa uusissa konteksteissa, tehdä esityksellisiä tekoja, pieniä esityksiä ja tapahtumia, joissa esiintyminen ja hyvän mielen tuominen olivat pääosassa. Olimme mukana Kontulan ja Mellunkylän alueen yleisötapahtumissa ja toimme teatteria ja taidetta alueen ihmisten arkeen.

Nyt TeKo-ryhmä jatkaa toimintaansa itsenäisenä ja ryhmään otetaan mukaan uusia innokkaita tekijöitä! Ryhmän ensimäinen kokoontuminen on 7.9.2015 klo 18.00 Kontupisteellä (Kontulan ostoskeskus). Kaikki toiminnasta kiinnostuneet voivat tulla paikan päälle kuuntelemaan mistä on kyse. TeKo-ryhmään voi tulla mukaan vaikka ei olisikaan aiempaa kokemusta teatterista tai esiintymisestä. Ryhmän toimintaan ei myöskään ole pakko sitoutua koko vuodeksi.

Muuttajat-esityksen treenikuvia

Muuttajat-esityksen ensi-iltaan on vielä tovi, jos toinenkin (5.10!), mutta treenit ovat jo täysillä käynnissä! Tässä tunnelmia sieltä....

Kuva: Neena Villberg

Kuva: Neena Villberg

 

Kuva: Neena Villberg

Kuva: Neena Villberg

Kuvat: Neena Villberg

Kuva: Neena Villberg

 

 

Ajatuksia Muuttajien kirjoittamisesta

Reittejä Kontulaan -projektin viimeisen toimintavuoden suurin tapahtuma, Muuttajat-esitys saa ensi-iltansa 5.10.2015 Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Esityksen käsikirjoituksen pohjana ovat toimineet muualta Suomeen muuttaneiden ihmisten kokemukset ja tarinat. Näytelmän kirjoittamista edelsivät keväällä pidetyt työpajat ja haastattelut, ja suuri osa työpajojen osallistujista nähdään myös näyttämöllä.

Tässä näytelmäkirjailija, Reittejä Kontulaan -projektin dramaturgi Juho Gröndahl kertoo omasta suhteestaan Muuttajien aiheisiin.

.

Minä en ole olen en ole olen maahanmuuttaja.

Minä en ole paennut vainoa, en lentänyt väärennetyllä passilla, en keinunut huterassa kumiveneessä, en edes vaihtanut maata työn tai rakkauden perässä. Silti oma olemassaoloni, se mitä näen ikkunastani, se mitä ostan kaupasta, mitä luen, mitä syön, on globaalien kehityskulkujen tulosta, kytköksissä niihin. Maahanmuutto ei ole minusta itsestäni erillinen ilmiö, se ei ole minusta ulkopuolella. Se ei ole kenestäkään meistä ulkopuolella, olimme sitten vaihtaneet asuinsijaa tai emme.

Minä en ole maahanmuuttaja, mutta minä olen maahanmuutto. Sinä olet maahanmuutto. Minä voin puhua vain omasta näkökulmastani, olla vain se mitä olen, oman taustani rajaama, oman kasvatukseni, oman ympäristöni, omien kokemusteni tuote. En ole kokenut kaikkea, mutta silti kannan koko maailmaa ja sen historiaa sisälläni. Minä olen rajanylitysten ja valloitusretkien seurausten ja kerrannaisvaikutusten tulos. Minä olen kaikki se viha ja rakkaus, jota en koskaan tule nahoissani kokemaan. Minä olen kaikki se elämä ja kuolema, jonka sattumien satona olen syntynyt. Minä olen myös kaikki se, mitä en ole nähnyt, miltä ummistan silmäni, miltä olen välttynyt, mistä en mieluummin tietäisi. Minä olen kaikki se, mitä maailmassa tapahtuu.

Muuttajat ei ole ajankohtainen näytelmä.

Muuttajat ei ole puheenvuoro siihen keskusteluun, jonka maahanmuuttoa vastustavat tahot ovat määritelleet. Se ei yritä sanoa kerta kaikkiaan mitään tuohon keskusteluun, koska tuon keskustelun roolit on jo määritelty, eikä sen säännöillä pelaamalla voi kuin hävitä.

Muuttajat ei ole ajankohtainen näytelmä, koska ei maahanmuutto tai maahanmuuttajat ole mitään, mikä on ”juuri nyt pinnalla”. Ei se ole mikään trendi, eikä nouseva uhka, eikä edes sisäsiittoisen geenipoolimme eikä kansantaloutemme eikä maamme syntyvyystilastojen pelastus. Älkää uskoko helppoja valheita, älkää uskoko niitä, jotka yrittävät puhua koko maailman kirjosta vain yhdellä sanalla.

Muuttajat on näytelmä ihmisistä ja kokemuksista, joita ei voi typistää yhden leiman alle.

Muuttajat on näytelmä siitä ainoasta asiasta, mikä on pysyvää.

Muuttajat on näytelmä Kontulasta, koska Kontula on kaikki paikat, niin kuin kaikki paikat ovat kaikki paikat.

Muuttajat on näennäisesti koko Reittejä Kontulaan -projektin löyhimmin itse Kontulan alueeseen liittyvä esitys. Se ei sijoitu Kontulaan, siinä mainitaan tuskin kertaakaan Kontulan nimeä, edes kaikki sen esiintyjät eivät asu Kontulassa.

Mutta mikä on Kontula? Kontulassa, niin kuin millä tahansa alueella, asuvat ihmiset kantavat sisällään omaa historiaansa ja sitä kautta miljoonien muiden alueiden historiaa. Siksi Kontulassa on läsnä koko maailman historia. Se ei ole vain yksi paikka, se on kaikki paikat. Siksi Muuttajat on esitys Kontulasta, myös Kontulasta – Kontulasta osana maailmaa, Kontulasta yhtenä maapallon historian voimien kohtaamispaikkana, eikä minään jähmettyneenä maantieteellisenä sijaintina.

Kontufestari 22.8. Kelkkapuistossa!

Kontufestari järjestetään jo 13. kerran Kontulan Kelkkapuistossa. Kahden edellisen vuoden tapaan, myös Reittejä Kontulaan -projekti on paikalla, meidät löytää siniseltä teltalta. Teltalta löydät myös TeKo -ryhmän eli vastaperustetun Teatteri Kontulan jäseniä, jotka kertovat alkavasta toiminnastaan.

Tervetuloa tapaamaan meitä ja nauttimaan hyvästä musiikista klo 12 alkaen!


Tässä vielä nähtäväksi muuta mahtavaa ohjelmaa:

 

Haastattelussa Muuttajat-työryhmän näyttelijä Jesse Vinnari

Näyttelijä Jesse Vinnari on ollut keväästä asti mukana Reittejä Kontulaan -projektissa. Hän on osa Muuttajat-esityksen työryhmää, ja tulee näyttelemään sen ensi syksyn esityksissä. Vinnari on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi, ja näytellyt muun muassa Kansallisteatterissa ja YLE:llä. Seuraavassa Jessen mietteitä Muuttajien kevään työpajoista, tulevasta syksystä ja tietysti - kesälomasta.  

Miten päädyit mukaan Reittejä Kontulaan -projektiin?

Jesse: Projektin dramaturgina toimiva Juho (Gröndahl) kysyi minua mukaan ja koska projekti kuulosti mielenkiintoiselta ja aikaa löytyi, lähdin mukaan.

Oletko aiemmin työskennellyt yleisötyö-hankkeissa?

J: Kyllä, teimme muutama vuosi sitten yleisökontakti-esityksen nimeltä Ihminen tavattavissa, jonka Juho kirjoitti ja jossa minä esiinnyin. Monologi-esitys kiersi palvelukodeissa ja vankiloissa.

Millaista Muuttajat-työpajoissa on ollut?  

J: Tunnelma on ollut tosi hyvä, kaikki ovat mielettömän hyvin lähteneet mukaan. Porukkakin on pysyvät saman kokoisena koko kevään ajan.

Mitä odotat syksyltä ja esityksiltä?

J: Ei ehkä ole odotuksia, mutta toiveena on että, mahdollisimman moni ryhmäläisistä olisi mukana syksyn esityksissä.

Meillä on hyvä porukka ja kuten muutkin, olen saanut uusia ystäviä. Kiinnostava proggis, kiva juttu tästä tulee!

 

Jos nyt ajatellaan jo syksyä ja itse esitystä, niin kenen toivoisit näkevän esityksen?

J: Toivon, että sen näkevät ihmiset, joilla on jonkinlaista päätäntävaltaa esimerkiksi maahanmuutto asioista. Jotta he näkisivät, että tämä on yksi tapa jakaa kulttuuria, ja minun mielestäni toimiva sellainen, vaikkakin muitakin tapoja on. Toisilla tässä ryhmässä on ollut tavoitteena oppia suomen kieltä ja maamme kulttuuria, ja tämä on siihen toimiva väylä. Tällaisen toiminnan kautta voidaan vähän salavihkaa integroida ihmisiä suomalaiseen kulttuuriympäristöön. Näyttää, että yhteisön osana oleminen, on muutakin kuin velvollisuuksia, vaikka nekin tärkeitä ovat. Toivon saman tyyppistä toimintaa myös jatkossa.

Millaisena näet oman roolisi työryhmässä?

J: Näen olevani tuki muille ryhmäläisille ja koen, että esiintymiskokemuksestani on tässä apua.  Samaa olen siellä tekemässä kuin kaikki muutkin.

Entäpä mitä kesäsuunnitelmia sinulla on?

J: Lukea, nauttia perheen kanssa elämästä kaupungissa, rannalla ja maaseudulla, koiraa ulkoiluttaen!